Lähiviikko 5, osa 3. – Seppele ja kehikkokimppu

Viimeisenä surusidontaviikolla teimme seppeleen. Seppeleisiin on olemassa ihan valmiita, myytäviä pohjia, mutta sellaisen voi tehdä itsekin esimerkiksi sammalesta. Me käytimme valmispohjia, jotka ovatkin tukevia ja kauniin muotoisia ja kaiken muun hyvän lisäksi ne voi käyttää aina uudelleen.

Seppeleen voi päällystää melkein millä tahansa – erilaisia lehdillä, havuilla, heinällä, varvuilla. Tärkeintä on, että materiaali pysyy saman näköisenä sen ajan, kun seppelettä tarvitaan, eli esimerkiksi lehdet eivät saisi lähteä käpristymään.

Me käytimme päällystämiseen salalinlehtiä. Lehdet voi asetella seppeleeseen suorassa linjassa, jolloin lehdet seuraavat toisiaan jonossa, kalansuomukuviona, jolloin seuraava rivi asettuu edellisen rivin saumakohtiin tai vapaana asetteluna, jolloin teoriassa lehtiä vain lätkitään silmänmääräisesti kauniisti pohjan peitoksi. Itse päädyin kalansuomuun, vapaata asettelua kun emme saaneet käyttää, vaan piti olla vähän haastetta.Kiinnitykseen käytetään esimerkiksi pieniä neuloja tai tähän käyttöön suunniteltuja hakasia, jotka kiinnittävät lehden tukevasti. Jos halutaan olla ekologisia, käy vaikka orapihlajan piikit.

Ulkokehälle tulee suuremmat lehdet, koko pienenee kohti keskustaa. Ja kuten muistetaan koivuseppeleestä, lehtien kärkien kulkusuunta on myötäpäivään.

Huh huh, mikä homma tässä oli ensikertalaiseksi, kun rutiinia ei ole vielä syntynyt. Koko luokassa oli välillä ihan hiljaista, kun kaikki keskittyivät saamaan lehtiä oikeisiin asentoihin. Itse en ehtinyt saada omaani edes valmiiksi, vaan jatkoin sen sitten kotona loppuun.

Lisäksi kokeilimme uudenlaista kehikkokimppua, johon taitelimme kehikon itse alumiinilangasta. Kehikkoon kiinnitetään varret rautalangasta.

Itse halusin tehdä modernin ja keväisen kimpun, joten valitsin kukiksi muun muassa tulppaania ja mimosaa eli hopea-akasiaa. Kehikosta en tehnyt tavanomaisen pesämäistä vaan hopealankoja kulki myös kukkien yli tuomassa kimpulle kolmiulotteisuutta. Tällaiset kehikot tuntuvat mukavalta kimpun teossa, sillä kehikon rakenteita voi käyttää hyödyksi pitämässä kukkia halutuilla paikoilla. Kukkia saa myös aseteltua hieman eri asentoihin, mihin ne luonnostaan haluaisivat mennä.

Lähiviikko 5, osa 2. – Surulaite

Seuraavaksi teimme kukin ensimmäiset hautalaitteemme eli surulaitteemme. Se tehdään käytännössä hyvin samaan tapaan arkkukoristeen kanssa, mutta tasaisella pöydän pinnalla. Pohja- eli sidontavihreät asettuvat vaakatasoon. Perinteisimmässä pisaranmuotoisessa laitteessa mittasuhteet ovat pituudessa 1/3 ja 2/3 keskustasta, leveyssuuntaan ääripisteet tulevat 1/3 keskustasta. Laitteen keskikukka eli korkein kohta on noin 1/3 laitteen pituudesta. (ks. kuva)

Hautalaitteen muoto siis luodaan ääripisteiden kukilla. Pitkä linja latvan ja keskuskukan välillä yhdistetään yhdyskukalla.














Koristevihreät ovat hautalaitteessa tärkeitä, sillä niillä luodaan työn ilmavuus. Tässä yksi vinkki siitä, miten esimerkiksi liljan herkän kukan saa tuettua tukevasti vihreällä lehdellä, joka samalla tuo kukalla tilaa.

















Leikimme jälleen kukkakauppaa eli saimme deadlinen sille, milloin laitteen piti olla valmis ja valitsimme käytettävän materiaalin niin, että laitteelle tuli hintaa korkeintaan 80 €. Pääkukan tuli olla neilikka. Työstäminen oli mukavaa ja joutuisaa, sienityöt alkavat jo sujua hyvin, kun joka liikettä ei tarvitse miettiä. Tein kuitenkin jälleen sen tempun, että ahnehdin erilaisia kukkia aivan liikaa. Vähempi olisi riittänyt ja osan olisi kannattanut korvata vihreillä. Opettaja joutui lopussa kieltämään minua laittamasta yhtään kukkaa enää.

Periaatteessa mittasuhteeni ja muotoni olivat onnistuneet ja värivalinnat toimivat, mutta laitteesta tuli aivan liian tiivis ja pienikokoinen. Väljyydellä siihen olisi saanut lisää kokoa. Budjetissa kyllä pysyin, mutta sillä hinnalla pitäisi saada jo suurempi laite.

Minun laitteeni on kuvassa keskellä ja tästä näkee hyvin, miten paljon pienempi se on muihin verrattuna.

Koskahan sitä oppii noudattamaan ”Less is more”-periaatetta? Tosin tällaiset epäonnistumiset ovat niitä parhaita opinpaikkoja. Virheistään oppii, joten täydellistä jälkeä ei kai tarvitsekaan opetteluvaiheessa tulla.

Lähiviikko 5, osa 1. – Arkkukoriste

Helmikuun opinnoissa jatkettiin surusidontateemalla. Aloitimme arkkukoristeella. Koska arkkukoriste on aika suuritöinen, teimme tämän ryhmätyönä. Meidän ryhmämme valitsi värimaailmaksi sini-valko-vihreän. Pääkukkanna oli ritarinkannus, minkä lisäksi käytimme helmilijaa, valkoista oksaneilikkaa ja vihreää sammmalmaista neilikkaa.

Yleisin käytetty arkkukoriste on radiaalinen eli kukat näyttävät lähtevän samasta pisteestä. Sen pituus saisi olla korkeintaan 1/3 arkun pituudesta. Tällainen arkkukoriste sijoitetaan tavallisesti alaspäin kapenevalla arkulla niin, että sen pääpiste on vainajan sydämen paikkeilla. Tällöin arkkukoriste on yleensä alaosastaan pidempi. Jos arkku on symmetrinen, voidaan koristekin sijoittaa arkun keskelle. Muita arkkukoristemalleja ovat esimerkiksi arkun harjaa myötäilevä koriste tai valuva köynnös. Koristeen malli tulisi aina päättää sen mukaan, siirrelläänkö ja nostellaanko arkkua, jolloin reunojen yli ulottuva koriste ei käy. Arkun pitää olla pääosassa eli koriste ei saa sitä peittää. Myös se pitää ottaa huomioon, etteivät kukat peitä arkun omia yksityiskohtia.

Me teimme perinteisen radiaaliseen koristeen. Arkkukoristeen voi tehdä hyvin esimerkiksi hautalaitekahvaan. Koska kukkien ja muun materiaaliin pitää myötäillä kauniisti arkun kannen muotoa, olisi käytössä hyvä olla esimerkiksi arkun harjan leveyttä vastaava lankku tai vastaava alusta. Näin muodon saa helpommin kauniiksi, eikä yllätyksiä tule. Sitominen aloitetaan pohjavihreillä, jotka siis arkun laidoillla tulevat hieman alaviistoon. Jos oksat ovat kovin raskaita, on hyvä käyttää lukituslangoitusta varmistamaan materiaalin paikoillaan pysymisen.

Vihreiden jälkeen asetellaan ääripisteisiin tulevat materiaalit mittasuhteita noudattaen. Arkkukoristeessa leveyttä ei ole niin tarkkaan määritelty kuin hautalaitteessa. Arkkukoriste voi olla malliltaan kapeampi tai leveämpi halutun ilmeen mukaan, mutta pituuden tulisi olla sellainen, että alaosa on 2/3 pituudesta ja yläosa 1/3. Keskuskukka asetetaan niin, että sen korkeus on noin 1/3 koko koristeen pituudesta tai vähän matalampi, jos arkkua kuljetetaan autolla, jossa tilaa ei ole paljon

Ääripisteet yhdistetään välikukilla. Keskuskukka ja ääripisteet yhdistetään yhdyskukilla. Lopu tila täytetään kukilla ja vihreillä koko ajan tarkkaillen koristeen muodon säilymistä joka suunnasta.

Onnistuimme ryhmänä Saran ja Merjan kanssa hyvin. Väriyhdistelmä oli kaunis ja rauhallinen ja hieman metsähenkinen sammalmaisen neilikan ja havujen käytön ansiosta. Koristeen muodosta ja mittasuhteista tuli oikein hyvät.

Eräs ryhmä käytti työssään korallikanukan oksia graafisena yksityiskohtana. Tämä korvan taa!

Mitä se langoittaminen tarkoittaa?

Tässä sidontaopintojen edetessä olen tutustunut materiaalin langoittamiseen ja maininnutkin sen muutamaan otteeseen. Langoittaminen tarkoittaa siis rautalangan käyttöä sidontatöissä. Yleensä käytetty rautalanka on kukkasidontaan tarkoitettua sidontalankaa, eli suoraa rautalankaa. Ajattelin nyt tehdä erillisen opastuksen siihen, millaisia erilaisia langoituksia on.

Tukilangoitus

Tukilangoitusta käytetään pääasiassa surusidonnassa. Sen tarkoitus on tukea heikkoja varsia tai varmistaa, ettei kukan varsi katkea esimerkiksi kuljetuksen aikana.
Tukilangoituksen voi tehdä kahdella tavalla. Jos kukan varsi on ontto tai pehmeä, kuten esimerkiksi gerberalla, kallalla ja jaloleinikillä, lanka työnnetään varren sisään. Muuten lanka kierretään varren ympärille. Kierrettäessä langan pää työnnetään ensin kukan sisään, minkä jälkeen rautalankaa kierretään varovasti spiraalimaisesti varren ympärille kukkaa pyörittämällä. Lanka tulee vartta vasten tiiviisti ja loivalla kierteellä, jotta se olisi mahdollisimman huomaamaton.

Haarukkalangoitus

Haarukkalangoituksen ideana on auttaa kiinnittämään materiaali alustaan. Siinä kukan tai muun materiaalin varren ympärille kiinnitetään rautalanka, jolle jää kaksi päätä, kuin haarukaksi. Näin materiaali pysyy alustassa hyvin. Tämä langoitus on erittäin hyvä esimerkiksi silloin, kun materiaalin varsi on liian lyhyt tai työhön halutaan kiinnittää esimerkiksi lehtiä tai muita materiaaleja, kuten käpyjä.

Haarukkalangoitus kannattaa tehdä viputekniikalla. Lanka asetetaan ensin varren ympärille niin, että puolet langasta on varren jatkona ja puolet kulkee varren vierellä. Langasta ja varresta otetaan tukeva ote toisella kädellä ja työstökädellä taivutetaan ylöspäin kulkeva langan pää ensin 90 asteen kulmaan. Langan päähän tehdään sitten vipu, jonka tukemana kierretään lanka varren ympärille tiheille kierteille. Haarukan päät katkaistaan lopuksi lyhyemmiksi. Myös pehmeitä varsia voi langoittaa näin, mutta varren ja rautalangan väliin kannattaa silloin laittaa tueksi esimerkiksi lehti tai pala kovemmasta varresta.

Haarukalangoitusta voidaan käyttää myös lehtien langoitukseen. Tällöin lanka pistetään ensin lehden läpi. Näin lehden asentoa voi tarvittaessa hieman muuttaa.

Langoituksen puoli vaihtelee sen mukaan, miten lehteä käytetään.

Lukituslangoitus

Lukituslangoitus tehdään muuten kuin haarukkalangoitus, mutta rautalangan toinen pää jätetään pitkäksi. Se työnnetään sitten kokonaan kukkasienen läpi ja kiinnitetään esimerkiksi hautalaitetelineeseen tai morsiuskimpun kahvaan. Ajatuksena on nimenomaisesti lukita materiaali paikoilleen niin, että se ei ylösalaisin ollessakaan pääse putoamaan.