Kukkasidonnan perusteita, osa 2. - Ensimmäinen asetelma ja kimppu

Ensimmäisellä sidontatunneillamme pääsimme myös tekemään ensimmäiset kimppumme ja asetelmamme Oasis-sieneen. Aloitimme asetelmalla, koska sienityöt ovat siinä mielessä helpompaa, että niitä tehdessä saa pitää molemmat kätensä vapaina.

Asetelma sieneen

Kukkasieneen tehtävää asetelmaa varten tarvitaan.

• Leikkokukkia ja -vihreitä
• Työhön sopiva astia
• Märkäsientä, eli elävien kukkien asetelmiin tarkoitettua kukkasientä
• Työstä riippuen rautalankaa, nauhaa sekä muuta somistetta

Märkäsieni asetetaan veteen imemään vettä. Sienen pitää antaa imeä itsensä täyteen vettä omaan tahtiinsa, sitä ei saisi painaa itse veden alle, koska silloin sienen sisälle voi jäädä kohtia, joihin vesi ei imeydy.

Märkä sieni muotoillaan astiaan sopivaksi veitsellä leikkaamalla. Sen tulisi istua astiassa tukevasti ja liikkumatta. Sienen tulisi myös mielellään yltää astian pohjaan asti, jotta se ei pääsisi kuivumaan veden haihtuessa astiasta. Jos sieni yltää astian reunoja ylemmäs, se tulisi muotoilla niin, että astian reunoille jaa kastelutilaa. Sieneen on hyvä vuolla myös kolo veden lisäämistä varten. Myös pohjaan vuoltu ”salaoja” voi tulla kyseeseen, jotta vesi yltää joka paikkaan sienessä. Kulmikkaan sienen kulmat kannattaa myös pyöristää, jotta kukille jää enemmän asettelutilaa.

Sieni ei saa näkyä valmiissa työssä. Jos astiana käytetään muovista asetelma-astiaa, kuten me teimme, tai muuta vastaavaa astiaa, jonka tarkoitus ei ole olla osa työtä, myös se kannattaa peittää. Tämän vuoksi asetelman teko aloitetaan pohjavihreiden asettelulla. Vihreillä saa myös muodostettua asetelman muodon, oli se sitten pyöreä, ovaali tai joku muu.

Vihreiden asettelun jälkeen valitaan työhön keskuskukka, eli se kukka, joka tulee asetelman korkeimpaan kohtaan. Sen ympärille astellaan muu materiaali koko ajan pitäen haluttu muoto mielessä. Kukkiin leikataan aina uusi imupinta ennen sieneen asettamista. Varsi työnnetään sieneen niin, että se pysyy tukevasti paikoillaan. Liian syvälle vartta ei kannata laittaa, sillä muuten sienen sisältä loppuu nopeasti tila ja sieni voi mennä rikki.

Teimme radiaalisia asetelmia, mikä tarkoittaa sitä, että kaikilla kukilla on sama kasvupiste.
Tällaisen asetelman minä sain aikaiseksi.

 Ilmaa olisi kuulemma saanut olla lisää, mutta muuten hyväksytty suoritus näin ensimmäiseksi työksi. Sekin olisi pitänyt huomioida, että tulppaani kasvaa nopeasti, joten keskuskukkana oleva tulppaani olisi saanut olla paljon alempana.
Voi olla, että innostuin liikaa heti kättelyssä, kun kukkia oli tarjolla niin paljon ja halusin mukaan kaikkea kaunista.

Tässä hiukan muiden aikaansaannoksia.

Kukkakimppu spiraalitekniikalla

Seuraavaksi pääsimme kokeilemaan ensimmäisten kimppujemme tekoa. Sen kuin vain kootaan kauniita kukkasia yhteen ja kimppu on valmis, niinkö? Ei ihan niinkään.
Tavallisin kimpun muoto on radiaalinen, jolloin kimpussa on tietty keskusta eli kasvupiste, josta kukat asettuvat ulospäin. Kimpussa se on sidoskohta. Käytetyin tapa radiaalisen kimpun kokoamiseen on spiraalitekniikka, jossa kukkien varret kiertävät suorassa olevaa keskuskukkaa ympäri samaan suuntaan. Spiraalitekniikan etu on se, että sidoskohdasta tulee napakka ja materiaalin lisääminen, poistaminen ja siirtäminen on helppoa. Oikeakätinen kokoaa kimpun vasempaan käteen, jolloin varret kiertävät vastapäivään, vasenkätisellä päinvastoin.

Kimpun kokoaminen aloitetaan keskuskukasta. Ensin kukkia pidellään vain peukalon ja etusormen otteella, mutta otetta laajennetaan koko käteen, kun kimppu kasvaa. Otteen tulisi olla tukeva, mutta ei liian puristava, jotta spiraali pääsee aukeamaan ja kimppuun saadaan ilmavuutta.

Periaatteessa kukkien asettelulla on kaksi tapaa. Joko kukat asetellaan tiettyjen numeroitujen paikkojen mukaan (ks. kuva) tai sitten kimppua pyöritellään kädessä. Tavallisin tyyli lienee näiden tapojen yhdistelmä. Kun kukkien asennot oppii, ne on helppo asettaa paikalleen kimppua liikuttamatta, toisaalta taas pyörittämällä takaa sen, että kimpun näkee jatkuvasti joka suunnasta, eikä siitä tule toispuolista.

Kimppu sidotaan tavallisesti sidontaniinellä sidoskohdastaan eli siitä kohdasta, jossa varret yhdistyvät niin lujasti, että kimppu pysyy hyvin koossa. Niini solmitaan ensin kaksinkertaisella solmulla ja varmistetaan vielä yhdellä solmulla.
Lopuksi kimppu viimeistellään katkaisemalla liian pitkät varret ja tekemällä jokaiseen varteen uusi imupinta. Kimpun varsien pituuden tulee olla noin 1/3 koko kimpun korkeudesta. Tämä kannattaa ottaa huomioon jo sidontavaiheessa.

Ei kai kukakkimpun tekeminen niin vaikeaa voi olla, vai miten se meni? Ensimmäisen kimpun kokoaminen oli kaikkea muuta kuin helppoa. Oma perisyntini tuntui olevan se, että puristin kimppua liikaa, jolloin kukat menivät liian sumppuun. Ilmeisesti aika yleistä aloittelijoilla. Myös reunavihreitä olisi saanut olla runsaammin ja pyöreämmässä muodossa. Olin kuitenkin tyytyväinen kimppuni ulkonäköön ja sainkin värisilmästäni kehuja.

Kyllä nämä ensimmäiset sidontatunnit vahvistivat mielessäni sen, että kukka- ja puutarhakaupan puolelle suuntaan toiseksi opiskeluvuodekseni. Vaikka viherrakentamisen ala kiinnosti myös, koen olemani paremmin omassa elementissäni kukkapuolella.


 

Kukkasidonnan perusteitaosa, osa 1 - Leikkokukkien käsittely

Ensimmäiset kukka- ja puutarhakaupan alaan liittyvät tuntimme järjestettiin helmikuussa 2016. Palaan tässä nyt hieman takautuvasti noihin tunnelmiin, sillä vaikka kyseessä oli kaikille pakolliset, eikä erikoistumisalan opinnot, olivat nuo tunnit aika olennaisia kukkien sidonnan perusteiden oivaltamisessa.

 Leikkokukkien käsittely

Ensimmäisillä sidontatunneillamme aloitettiin tietenkin perusteista. Ei, kimppuja ei aleta tehdä tuosta vain, vaan ensin leikkokukat on käsiteltävä. Kukkien käsittely eli putsaus on tärkeä ja iso osa kukkakauppatyöskentelyä. Käsittelyllä kunnostetaan kukat myyntikuntoon sekä sidontaa varten ja varmistetaan myös kukkien kestävyys

Kukat tulisi käsitellä mahdollisimman pian kuljetuksen jälkeen. Niiden kunto ja laatu tarkastetaan ja katkenneet sekä muuten vioittuneet kukat ja lehdet poistetaan. Tavallisesti lehtiä poistetaan myös enemmän, jolloin kukka ei haihduta niin paljoa ja se säilyy hyvänä pidempään. Joiltain kukilta saatetaan poistaa kaikki lehdet, toisiin niitä jätetään enemmän, jos lehdillä on jotain koristusarvoa. Esimerkiksi ruusuihin lehtiä on hyvä jättää, sillä ruusuja myydään paljon myös yksittäin, jolloin lehtien ulkonäöllä on väliä. Lehtiä poistetaan kuitenkin aina vähintään sen verran, että niitä ei jää veden alapuolelle. Vedessä lilluvat lehdet lisäävät mikrobien määrää vedessä.

Lehdet voivat olla näyttäviä myös sidontatöissä. Kukkia putsatessa onkin hyvä ottaa huomioon se, onko tietyt kukat tulossa käyttöön tiettyyn sidontatyöhön. Tällöin kukat voidaan käsitellä jo valmiiksi niin, että niitä on helppo käyttää.

Kukkien sidonnassa kätetyimmät työvälineet ovat veitsi ja sekatöörit.

Uusi imupinta, uusi vesi

Kaikkiin kukkiin leikataan uusi imupinta. Se tehdään terävällä, suorateräisellä veitsellä. Saksilla leikatessa varren vettä johtavat putket menevät helposti tukkoon. Imupinta leikataan viistoon niin, että sen pituus on noin 1,5 kertaa varren paksuus. Sipulikasvit ovat ainoita, jolle riittää suorakin imupinta niiden hyvän vedenottokyvyn vuoksi.

Jaloleinikiltä eli Ranunculukselta poistettiin kaikki lehdet, sillä niillä ei ole visuaalista arvoa. Sivuhaarojen nuput eroteltiin omaan maljakkoonsa.

Joissain kukkakaupoissa voidaan tiettyjä kasveja käsitellä vielä lisää. Esimerkiksi ruusujen varsien alaosat saatetaan kuoria, murskata tai keittää kuumassa edessä säilyvyyden takaamiseksi, mutta siitä ei ole tietoa, ovatko nämä menetelmät kukille enemmän hyödyllisiä vai haitallisia.

Imupinnan leikkaamisen jälkeen kukat pitäisi saada mahdollisimman äkkiä veteen, jotta varren sisään ei pääsisi ilmaa. Sekä veden, että astian tulee olla puhtaita – perussäännön mukaan niin puhtaita, että vettä voisi kuvitella vaikka juovansa suoraan astiasta. Pehmeävartiset kukat laitetaan kylmään tai haaleaan veteen, puuvartiset lämpimään.

Leikkokukat kannattaa säilyttää kylmässä, jossa ne paitsi säilyvät, myös palauttavat nestejännityksensä paremmin kuljetuksen jälkeen. Hyvä säilytyslämpötila on yleensä +2-8 astetta. Jotkut trooppiset kasvit eivät kuitenkaan siedä säilytystä viileässä. Tällaisia kasveja ovat esimerkiksi orkideat.

Säilytyksessä tulee huomioida myös se, että kukkia ei säilytetä lähellä etyleenin lähdettä. Etyleeni on kasveista erittyvä kaasu, joka vanhentaa tai muuten vaurioittaa kukkia, esimerkiksi estämällä nuppujen aukeamisen. Etyleeniä erittävät esimerkiksi mätänevät kasvit jaa niiden osat sekä kypsyvät hedelmät. On siis huono idea säilyttää esimerkiksi eväshedelmiään samassa kylmiössä kukkien kanssa.

Huomattua tuli, että sen teknisesti täydellisen ja siistin imupinnan tekeminen ei ole välttämättä olekaan niin helppo homma. Harva kun joutuu muussa yhteydessä veitsellä samankaltaista liikettä tekemään. Monta vartta sai leikata, ennen kuin tekeminen alkoi tuntua edes hieman varmemmalta. Laastareiltakaan ei meidän ryhmässämme vältytty. Oman vaikeutensa asiaan toi se, että monella oli oma mukavaksi havaittu tyyli ja leikkausasento, joka kuitenkin osoittautui huonoksi. Huonolla työergonomialla aiheuttaa itsellensä vain rasitusvammoja. Sekin vielä.

---

Kaiken kaikkiaan kukkien käsittely osoitti sen, että sille on syynsä, miksi ns. markettikukat voidaan myydä halvemmalla kuin kukkakaupassa. Markettikukkia kun ei ole käsitelty, eikä niistä pidetä läheskään yhtä hyvää huolta myynnin aikana kuin kukkakaupassa. Marketeissa kukat myös ovat lähes järjestäen sijoitettuna hedelmä- ja vihannesosaston välittömään läheisyyteen, mikä tietää runsaasti etyleeniä. Ja kuten muistetaan, sehän vaikuttaa kukkiin huonosti. Kukkakaupassa myytävät kukat ovat vaatineet huomattavasti enemmän työpanosta, mutta vastaavasti niiden voidaan oikein käsiteltyinä ja säilytettyinä myös säilyvän kauniina pidempään.

Mikä tämä blogi on?

Hoi hoi, tästä alkaa uusi blogini, joka tulee keskittymään kaikkeen kukkiin, puutarhaan ja alan opiskeluun liittyvään. Loikkasin media-alalta opiskelemaan puutarhatalouden perustutkintoa monimuoto-opintoina syksyllä 2015. Opintoja alkaa olla siis takana kohta vuosi ja toinen on vielä edessä.
Vuoden aikana me aikuisopiskelijat olemme opiskelleet puutarha-alan perusasioita ja loppuvuodesta jakaannuimme viheralan sekä kukka- ja puutarhakaupan erikoistumisryhmiin. Itse jatkan opintojani kukka- ja puutarhakaupan puolella ja odottelinkin tulevaa opintietä innolla.

Jalosyreeni Beauty of Moscow eli Moskovan kaunotar aloitteli alkukesällä kukintaansa työpaikallani taimistolla.