Ensimmäiset kukka- ja puutarhakaupan alaan liittyvät
tuntimme järjestettiin helmikuussa 2016. Palaan tässä nyt hieman takautuvasti
noihin tunnelmiin, sillä vaikka kyseessä oli kaikille pakolliset, eikä
erikoistumisalan opinnot, olivat nuo tunnit aika olennaisia kukkien sidonnan
perusteiden oivaltamisessa.
Leikkokukkien
käsittely
Ensimmäisillä sidontatunneillamme aloitettiin tietenkin
perusteista. Ei, kimppuja ei aleta tehdä tuosta vain, vaan ensin leikkokukat on
käsiteltävä. Kukkien käsittely eli putsaus on tärkeä ja iso osa
kukkakauppatyöskentelyä. Käsittelyllä kunnostetaan kukat myyntikuntoon sekä
sidontaa varten ja varmistetaan myös kukkien kestävyys
Kukat tulisi käsitellä mahdollisimman pian kuljetuksen
jälkeen. Niiden kunto ja laatu tarkastetaan ja katkenneet sekä muuten
vioittuneet kukat ja lehdet poistetaan. Tavallisesti lehtiä poistetaan myös
enemmän, jolloin kukka ei haihduta niin paljoa ja se säilyy hyvänä pidempään.
Joiltain kukilta saatetaan poistaa kaikki lehdet, toisiin niitä jätetään
enemmän, jos lehdillä on jotain koristusarvoa. Esimerkiksi ruusuihin lehtiä on
hyvä jättää, sillä ruusuja myydään paljon myös yksittäin, jolloin lehtien
ulkonäöllä on väliä. Lehtiä poistetaan kuitenkin aina vähintään sen verran,
että niitä ei jää veden alapuolelle. Vedessä lilluvat lehdet lisäävät mikrobien
määrää vedessä.
Lehdet voivat olla näyttäviä myös sidontatöissä. Kukkia
putsatessa onkin hyvä ottaa huomioon se, onko tietyt kukat tulossa käyttöön
tiettyyn sidontatyöhön. Tällöin kukat voidaan käsitellä jo valmiiksi niin, että
niitä on helppo käyttää.
Kukkien sidonnassa kätetyimmät työvälineet ovat veitsi ja sekatöörit. |
Uusi imupinta, uusi vesi
Kaikkiin kukkiin leikataan uusi imupinta. Se tehdään
terävällä, suorateräisellä veitsellä. Saksilla leikatessa varren vettä johtavat
putket menevät helposti tukkoon. Imupinta leikataan viistoon niin, että sen
pituus on noin 1,5 kertaa varren paksuus. Sipulikasvit ovat ainoita, jolle
riittää suorakin imupinta niiden hyvän vedenottokyvyn vuoksi.
Jaloleinikiltä eli Ranunculukselta poistettiin kaikki lehdet, sillä niillä ei ole visuaalista arvoa. Sivuhaarojen nuput eroteltiin omaan maljakkoonsa. |
Joissain kukkakaupoissa voidaan tiettyjä kasveja käsitellä
vielä lisää. Esimerkiksi ruusujen varsien alaosat saatetaan kuoria, murskata
tai keittää kuumassa edessä säilyvyyden takaamiseksi, mutta siitä ei ole
tietoa, ovatko nämä menetelmät kukille enemmän hyödyllisiä vai haitallisia.
Imupinnan leikkaamisen jälkeen kukat pitäisi saada
mahdollisimman äkkiä veteen, jotta varren sisään ei pääsisi ilmaa. Sekä veden,
että astian tulee olla puhtaita – perussäännön mukaan niin puhtaita, että vettä
voisi kuvitella vaikka juovansa suoraan astiasta. Pehmeävartiset kukat
laitetaan kylmään tai haaleaan veteen, puuvartiset lämpimään.
Leikkokukat kannattaa säilyttää kylmässä, jossa ne paitsi
säilyvät, myös palauttavat nestejännityksensä paremmin kuljetuksen jälkeen. Hyvä
säilytyslämpötila on yleensä +2-8 astetta. Jotkut trooppiset kasvit eivät
kuitenkaan siedä säilytystä viileässä. Tällaisia kasveja ovat esimerkiksi
orkideat.
Säilytyksessä tulee huomioida myös se, että kukkia ei
säilytetä lähellä etyleenin lähdettä. Etyleeni on kasveista erittyvä kaasu,
joka vanhentaa tai muuten vaurioittaa kukkia, esimerkiksi estämällä nuppujen
aukeamisen. Etyleeniä erittävät esimerkiksi mätänevät kasvit jaa niiden osat
sekä kypsyvät hedelmät. On siis huono idea säilyttää esimerkiksi eväshedelmiään
samassa kylmiössä kukkien kanssa.
Huomattua tuli, että sen teknisesti täydellisen ja siistin
imupinnan tekeminen ei ole välttämättä olekaan niin helppo homma. Harva kun
joutuu muussa yhteydessä veitsellä samankaltaista liikettä tekemään. Monta
vartta sai leikata, ennen kuin tekeminen alkoi tuntua edes hieman varmemmalta.
Laastareiltakaan ei meidän ryhmässämme vältytty. Oman vaikeutensa asiaan toi
se, että monella oli oma mukavaksi havaittu tyyli ja leikkausasento, joka
kuitenkin osoittautui huonoksi. Huonolla työergonomialla aiheuttaa itsellensä
vain rasitusvammoja. Sekin vielä.
---
Kaiken kaikkiaan kukkien käsittely osoitti sen, että sille
on syynsä, miksi ns. markettikukat voidaan myydä halvemmalla kuin
kukkakaupassa. Markettikukkia kun ei ole käsitelty, eikä niistä pidetä
läheskään yhtä hyvää huolta myynnin aikana kuin kukkakaupassa. Marketeissa
kukat myös ovat lähes järjestäen sijoitettuna hedelmä- ja vihannesosaston välittömään
läheisyyteen, mikä tietää runsaasti etyleeniä. Ja kuten muistetaan, sehän
vaikuttaa kukkiin huonosti. Kukkakaupassa myytävät kukat ovat vaatineet
huomattavasti enemmän työpanosta, mutta vastaavasti niiden voidaan oikein
käsiteltyinä ja säilytettyinä myös säilyvän kauniina pidempään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti