6.8.2016

Kukkasidonnan perusteitaosa, osa 1 - Leikkokukkien käsittely

Ensimmäiset kukka- ja puutarhakaupan alaan liittyvät tuntimme järjestettiin helmikuussa 2016. Palaan tässä nyt hieman takautuvasti noihin tunnelmiin, sillä vaikka kyseessä oli kaikille pakolliset, eikä erikoistumisalan opinnot, olivat nuo tunnit aika olennaisia kukkien sidonnan perusteiden oivaltamisessa.

 Leikkokukkien käsittely


Ensimmäisillä sidontatunneillamme aloitettiin tietenkin perusteista. Ei, kimppuja ei aleta tehdä tuosta vain, vaan ensin leikkokukat on käsiteltävä. Kukkien käsittely eli putsaus on tärkeä ja iso osa kukkakauppatyöskentelyä. Käsittelyllä kunnostetaan kukat myyntikuntoon sekä sidontaa varten ja varmistetaan myös kukkien kestävyys

Kukat tulisi käsitellä mahdollisimman pian kuljetuksen jälkeen. Niiden kunto ja laatu tarkastetaan ja katkenneet sekä muuten vioittuneet kukat ja lehdet poistetaan. Tavallisesti lehtiä poistetaan myös enemmän, jolloin kukka ei haihduta niin paljoa ja se säilyy hyvänä pidempään. Joiltain kukilta saatetaan poistaa kaikki lehdet, toisiin niitä jätetään enemmän, jos lehdillä on jotain koristusarvoa. Esimerkiksi ruusuihin lehtiä on hyvä jättää, sillä ruusuja myydään paljon myös yksittäin, jolloin lehtien ulkonäöllä on väliä. Lehtiä poistetaan kuitenkin aina vähintään sen verran, että niitä ei jää veden alapuolelle. Vedessä lilluvat lehdet lisäävät mikrobien määrää vedessä.
Lehdet voivat olla näyttäviä myös sidontatöissä. Kukkia putsatessa onkin hyvä ottaa huomioon se, onko tietyt kukat tulossa käyttöön tiettyyn sidontatyöhön. Tällöin kukat voidaan käsitellä jo valmiiksi niin, että niitä on helppo käyttää.

Kukkien sidonnassa kätetyimmät työvälineet ovat veitsi ja sekatöörit.


Uusi imupinta, uusi vesi

Kaikkiin kukkiin leikataan uusi imupinta. Se tehdään terävällä, suorateräisellä veitsellä. Saksilla leikatessa varren vettä johtavat putket menevät helposti tukkoon. Imupinta leikataan viistoon niin, että sen pituus on noin 1,5 kertaa varren paksuus. Sipulikasvit ovat ainoita, jolle riittää suorakin imupinta niiden hyvän vedenottokyvyn vuoksi.

Jaloleinikiltä eli Ranunculukselta poistettiin kaikki lehdet, sillä niillä ei ole visuaalista arvoa. Sivuhaarojen nuput eroteltiin omaan maljakkoonsa.

Joissain kukkakaupoissa voidaan tiettyjä kasveja käsitellä vielä lisää. Esimerkiksi ruusujen varsien alaosat saatetaan kuoria, murskata tai keittää kuumassa edessä säilyvyyden takaamiseksi, mutta siitä ei ole tietoa, ovatko nämä menetelmät kukille enemmän hyödyllisiä vai haitallisia.


Imupinnan leikkaamisen jälkeen kukat pitäisi saada mahdollisimman äkkiä veteen, jotta varren sisään ei pääsisi ilmaa. Sekä veden, että astian tulee olla puhtaita – perussäännön mukaan niin puhtaita, että vettä voisi kuvitella vaikka juovansa suoraan astiasta. Pehmeävartiset kukat laitetaan kylmään tai haaleaan veteen, puuvartiset lämpimään.

Leikkokukat kannattaa säilyttää kylmässä, jossa ne paitsi säilyvät, myös palauttavat nestejännityksensä paremmin kuljetuksen jälkeen. Hyvä säilytyslämpötila on yleensä +2-8 astetta. Jotkut trooppiset kasvit eivät kuitenkaan siedä säilytystä viileässä. Tällaisia kasveja ovat esimerkiksi orkideat.

Säilytyksessä tulee huomioida myös se, että kukkia ei säilytetä lähellä etyleenin lähdettä. Etyleeni on kasveista erittyvä kaasu, joka vanhentaa tai muuten vaurioittaa kukkia, esimerkiksi estämällä nuppujen aukeamisen. Etyleeniä erittävät esimerkiksi mätänevät kasvit jaa niiden osat sekä kypsyvät hedelmät. On siis huono idea säilyttää esimerkiksi eväshedelmiään samassa kylmiössä kukkien kanssa.


Huomattua tuli, että sen teknisesti täydellisen ja siistin imupinnan tekeminen ei ole välttämättä olekaan niin helppo homma. Harva kun joutuu muussa yhteydessä veitsellä samankaltaista liikettä tekemään. Monta vartta sai leikata, ennen kuin tekeminen alkoi tuntua edes hieman varmemmalta. Laastareiltakaan ei meidän ryhmässämme vältytty. Oman vaikeutensa asiaan toi se, että monella oli oma mukavaksi havaittu tyyli ja leikkausasento, joka kuitenkin osoittautui huonoksi. Huonolla työergonomialla aiheuttaa itsellensä vain rasitusvammoja. Sekin vielä.

---

Kaiken kaikkiaan kukkien käsittely osoitti sen, että sille on syynsä, miksi ns. markettikukat voidaan myydä halvemmalla kuin kukkakaupassa. Markettikukkia kun ei ole käsitelty, eikä niistä pidetä läheskään yhtä hyvää huolta myynnin aikana kuin kukkakaupassa. Marketeissa kukat myös ovat lähes järjestäen sijoitettuna hedelmä- ja vihannesosaston välittömään läheisyyteen, mikä tietää runsaasti etyleeniä. Ja kuten muistetaan, sehän vaikuttaa kukkiin huonosti. Kukkakaupassa myytävät kukat ovat vaatineet huomattavasti enemmän työpanosta, mutta vastaavasti niiden voidaan oikein käsiteltyinä ja säilytettyinä myös säilyvän kauniina pidempään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti