Lähiviikko 6, osa 4 - Morsiuskimppu omin varsin

Viimeisenä morsiussidonnan tunneilla teimme kimpun omin varsin, mikä tällä hetkellä varsin suosittu kimpputyyppi morsianten keskuudessa. Kimppua ei siis tehdä spiraaliin vaan varret tulevat suoraan. Kimpun profiili voi olla pyöreä tai laskeutuva, mutta siinä on huomioitava se, miten kukka itse käyttäytyy. Laskeutuvaa kimppua ei voi tehdä tällä tekniikalla jäykkävartisista kukista vaan valua osa täytyy muodostaa pitkistä laskeutuvista kasveista.

Kun kimppua kootaan keskuskukan ympärille, pitää materiaaleja hiukan taivuttaa, mitä pidemmälle reunoja kohti edetään. Tämän vuoksi jäykkien ja helposti katkeavien materiaalien kanssa täytyy olla varovainen. Joitain materiaaleja saa taipumaan paremmin, kun niitä hiukan lämmittää käsissä.
Koska varret jäävät näkyviin, ne siistitään todella siisteiksi. Se osa, josta kimppua kannetaan, päällystetään ensin kukkateipillä ja sitten koristellaan esimerkiksi nauhalla.













Itse lähdin tekemään keväistä kimppua, sillä valikoimissa oli ihania kevään kukkia, kuten helmililjaa ja tasetteja eli sarjanarsisseja. Pääkukkana oli valkoinen ruusu ja keveyttä ja metsäisyyttä mukaan toi lempikukkani vahakukka ja hienohelma. Apinaruohosta tein muutaman lenkin erityisyksityiskohdaksi.

Tämä oli suosikkini viikon kimpuista. Tekeminen on jokseenkin vaivatonta, kunhan idean saa ja onnistuinkin saamaan kimppuun kivan kevättunnelman.

Lähiviikko 6, osa 3. – Glamelie-kimppu

Seuraavaksi päästiin sellaisen kimpun tekoon, jota olin vähän jännittänytkin. Tekniikka nimittäin vaikutti kovin vaikealta. Glamelie tarkoittaa siis kimppua, joka on kuin yksi iso kukka. Se kootaan kokonaan kukan terälehdistä. Oikeastaan meidän työmme on nimeltään rosemelie, koska käytimme
siihen ruusun terälehtiä.

Glamelieen siis tarvitaan paljon terälehtiä, joista poistetaan kova kantaosa. Työtä helpottaa, jos terälehdet jakaa jo valmiiksi koon mukaan kolmeen eri kasaan. Lisäksi työhön tarvitaan paljon ohuesta rautalangasta leikattuja hakasia. Nämäkin on järkevää tehdä etukäteen.


Kokoaminen aloitetaan langoittamalla ensin yksi kokonainen ruusu. Varren vahvuus suhteutetaan siihen, minkä kokoinen työstä on tarkoitus tulla. Tarvittaessa vartta voi vahvistaa. Sitten keskusruusuun aletaan kiinnittää irtonaisia terälehtiä hakasilla yksi kerrallaan. Hakaset työnnetään kiinni hieman alaviistoon ja niitä kannattaa käyttää kaksi yhtä terälehteä kohden. Terälehdet kiinnitetään aina hieman lomittain edellisen päälle, kuten ne ruusussa luonnollisesti olisivat. Alussa kannattaa käyttää pienempiä terälehtiä ja loppua kohden suurempia.

Me käytimme vain hakasia, mutta yksi tapa glamelien tekoon on myös koota se langoitetuista kolmen terälehden nipuista. Paljon käytetään myös sekatekniikkaa, jossa aloitetaan hakasilla ja jatketaan langoitustekniikalla, kun työn koko kasvaa.
 

Kun glameliemme olivat halutun kokoisia, valitsimme niille kimppupohjat. Tämä ei tietenkään ole pakollinen tapa tehdä glamelie-kimppua, mutta kehikolla saa helposti ja kauniisti työn takaosan piiloon.

Itse tein glamelieni kaksiväriseksi. Varsista tein jälleen valtikkamaisen. Pohjaksi olisin halunnut jotain pienempää, mutta menköön. Vedin sitten vähän överiksi koristelunkin ja kimalluksenkin suhteen. Ei yhtään minun näköistäni, mutta pitäähän tuotakin joskus tehdä. Työn tekeminen olijälleen hauskempaa ja helpompaa kuin luulin, vaikka keskittymistä se kyllä vaati.

Tässä Saran tyylinäyte siitä, että yksinkertainen on kaunista.

Lähiviikko 6, osa 2. – Pyöreä ja laskeutuva morsiuskimppu kahvaan

Seuraavaksi vuorossa oli pyöreän morsiuskimpun teko kahvaan sienitekniikalla. Kimppu siis rakennetaan valmiiseen kahvaan, jossa on kasteltua kukkasieni.


Kahvaan tehtävän kimpun sitomiseen on hyvä olla kimpputeline. Muutoin kimpun sitominen voi olla hankalaa. Ensimmäisenä kahvaan sidotaan ns. mansettivihreät eli vihreät, jotka muodostavat kimpun ympärille nimensä mukaisesti hyvän kehyksen eli mansetin. Lehdet, joissa ei ole pitkää vartta, pistetään sieneen haarukkalangoituksen avulla.

Seuraavaksi tehdään kukilla kimpun muoto ääripisteiden avulla sekä asetetaan keskuskukka paikoilleen. Tässä kohtaa on jo hyvä pitää mielessä, ettei anna muodon lipsahtaa neliömäisen puolelle. Loput sidonnasta tapahtuukin sitten aivan kuin sieneen tehtävää asetelmaa tehdessä. Siitä on pidettävä huolta, että muoto säilyy pyöreänä. Varsia ei myöskään saa työntää liian syvälle sieneen, koska sienitilaa on vain vähän.

Lopuksi viimeistellään kimpun takaosa liimaamalla mansettilehtien takapuolelle lisää lehtiä niin, että langoituksessa käytetyt rautalangat peittyvät. Kahvan voi myös halutessaan päällystää. Käytännössä se olisi helpompi tehdä ennen kimpun sitomista, mutta silloin sienestä valuva vesi saattaa kastella ja sotkea nauhan.













Lähdin omassa kimpussani liikenteeseen murretun värisistä neilikoista, joiden ympärille muodostui talvimorsiamen kimppu. Ihastuin kovasti muratin lehtiin ja marjoihin materiaalina. Onnistuin mielestäni materiaalivalinnoissa ja kimpun muodossa hyvin, mutta suuret neilikat saavat ilmeen vähän raskaaksi. Tähän olisi voinut auttaa se, että olisin tehnyt kimpusta ihan pikkuisen suuremman, jolloin neilikat eivät olisi niin hallitsevia.

Laskeutuvan kimpun tekniikka on muuten hyvin lähellä pyöreää kimppua, mutta se tehdään kallistettuun kahvaan ja sillä on muutamia omia niksejään, joihin tulee kiinnittää huomiota. Mansettivihreät sidotaan saman tapaan, mutta jo niiden kohdassa aletaan muodostaa kimpulle roikkuvaa latvaa, jonka tulee olla linjassa kahvaan nähden. Keskuskukkaa asettaessa pitää olla tarkkana siinä, että kukka tulee kahvan linjan mukaisesti hieman yläviistoon. Ääripisteiden kukkia asettaessa pitää samalla lailla latvakukkaa asettaessa pitää olla silmä kovana siinä, että latva tulee suoraan.

Kimpun sitominen jatkuu latvasta. Latvaan tulevat raskaat materiaalit tulisi aina lukituslangoittaa, jotta ne eivät pääsisi putoamaan, vaikka morsian ravistelisi kimppuaan kuinka villisti juhliessaan. Siihen kannattaa käyttää kaunista, kevyttä ja laskeutuvaa materiaalia. Latvasta ei saisi tulla liian raskas, vaan siitä tulisi nähdä hieman läpi. Siinä kannattaa käyttää myös ketjutustekniikkaa roikkuvien elementtien luomiseksi eli sitoa esimerkiksi lehtiä, kukkia tai muuta koristetta roikkumaan köynnöksenä kimpusta. Itse ketjutin kimppuun tötteröksi käärittyjä eukalyptuksen lehtiä.

Kun kimppua työstää kohti keskustaa, kannattaa myös muiden kukkaryhmien lomaan asettaa jotain valuvaa materiaalia kohti latvaa korostamaan kimpun ilmettä ja muotoa.

Kimpun takaosa viimeistellään kuten pyöreässä kimpussa, mutta vihreät saavat mukailla kimpun muotoa.

Olin hyvin tyytyväinen kimppuuni. Materiaalivalinnat ovat suunnitelmani mukaan hempeään romanttiset ja muoto onnistunut. Livautin mukaan myös alumiinilankaan pujotelluista hypericumin marjoista lenkin tuomaan yllättävän lisäelementin kimppuun. Ensin epäröin sopiiko se romanttiseen tyyliin, mutta ainakaan minun silmääni se ei riitele. Nyt onnistuin myös pitämään työn ilmavana, kimppu ei näytä täyteen tungetulta. Opettaja olisi toivonut mukaan enemmänkin eukalyptus-ketjua.
 

Lähiviikko 6, osa 1. – Morsiuskimppu katkaistuin varsin

Morsiussidontaa ja vielä koko viikko! Tätä oli odotettu innolla. Aloitimme viikon vaatimattomasti katkaistuin varsin tehdystä kimpusta, joka on tekniikkana ainakin aloittelijalle aika vaativan kuuloinen.

Katkaistuin varsin -tekniikka tarkoittaa siis sitä, että kimpun kaikkien materiaalien omat varret korvataan kokonaan tai osittain rautalangoilla. Varret vaihtuvat rautalankoihin sidontakohdan yläpuolella. Tekniikkaa on hyvä käyttää silloin, kun kimpun toteuttaminen kimppukahvaan olisi hankalaa tai mahdotonta. Tällaisia tilanteita voivat olla sekä runsas että vähäinen materiaalimäärä, materiaalin ominaisuudet, kuten paksut varret tai kimpun erityinen muoto.

Kimpun työstäminen aloitetaan materiaalin valinnalla ja käsittelyllä. Materiaalin tulee olla sellaista, että se pysyy hyvänä vähälläkin kosteudella. Jos kimpusta tulee tiivis, voi lähes koko varret leikata pois, sillä rautalankavarret jäävät kuitenkin kimpun sisään piiloon. Jos taas tekeillä on ilmava kimppu, täytyy varren leikkauskohta mitoittaa juuri oikein, että varsi vaihtuu rautalankaan juuri sidontakohdan yläpuolella.

Sitten aloitetaan materiaalin langoitus. Tämä on hyvä aloittaa kestävimmistä materiaaleista, esimerkiksi vihreistä. Rautalangan on oltava riittävän vahvaa, jotta se jaksaa kannatella materiaalin painoa ja pysy napakasti taitettuna. Jos se on mahdollista rautalangan jäämättä näkyviin, kannattaa rautalanka työntää kukasta kokonaan läpi, tehdä päähän koukku ja vetää se sitten kukan pohjaan kiinni. Tämä vahvistaa langoitusta. Materiaalit voi langoittaa joko yksittäin tai pieninä nippuina, jos mukana on keveämpää materiaalia.



Kukkiin tehdään pumpulointi, eli imupinta peitetään kastelulla paperilla tai pumpulilla, jotta kukat pysyivät hyvinä pidempään. Se kiinnitetään paikoilleen ohuella rautalangalla. Pumpulointia käytetään lähinnä niillä kukilla, jotka haihduttavat nopeasti. Kestävimmillä kukilla se ei ole tarpeen, koska kimpun ei ole tarkoitus kestää päivää pidempään.

Kaikki rautalangat päällystetään kukkateipillä. Pumpuloinnin kohdalla varotaan puristamatta vettä ulos. Kun kaikki materiaalit on teipattu, alkaa kimpun kokoaminen.

Meidän kimpuissamme käytettiin ruusua, jolloin keskuskukaksi ja sen ympärille kannattaa valita nuppuisempi kukka. Näin kimpun mallin saa helpommin kauniiksi. Kokoamisvaiheessa tulee jo tietää, missä järjestyksessä työn kokoaa, sillä keskelle ei oikein voi myöhemmin lisätä mitään. Kootessa rautalanavarret taitetaan terävästi ja napakasti siihen kulmaan, että ne pysyvät halutussa kohdassa työtä. Niitä ei taivuteta kaarevaksi. Sidontakohdan alapuolella varret kulkevat paralleellisesti rinnakkain. Niitä ei laiteta spiraaliin. Varsia voi välillä painella paremmin toisiinsa kiinni, kukkateippi tarraa ne hyvin yhteen. Viimeisenä asetellaan kimppua kiertävät mansettivihreät paikoilleen, minkä jälkeen kimppu sidotaan tiukasti sidoslangalla.



Rautalankavarret katkaistaan halutun pituiseksi ja päällystetään sopivalla tavalla ja materiaalilla. Koristevarsiin on monia tyylejä, esimerkiksi kukkien omat varret, heinät, oksat ja nauhalla tai metallilangalla päällystetyt rautalangat.


Minä tein kimpustani valtikkamaisen. Katkoin kukkien rautalankavarsia eri mittaisiksi niin, että se kapeni alaspäin. Sitten lisäsin varteen pituutta teipillä päällystetyillä rautalankanipuilla. Katkottuja rautalanganpaloja kannattaa myös käyttää hyödyksi työntämällä niitä varren tyveen lisäpaksuudeksi kantokohtaan. Paksumpaa vartta on miellyttävämpi kantaa. Kun varren pituus ja paksuus on hyvä, päällystetään kaikki vielä kerran teipillä, minkä jälkeen liimasin varren ympärille mustan samettinauhan.
Koristelin kimpun pinnan vielä koivun oksilla ja ohuella hopealangalla.

Kimpun teko olikin tekniikan aiheuttamasta alkujännityksestä huolimatta todella hauskaa. Nautin tällaisesta askartelusta, vaikka sormet olivatkin jäykkinä teippaamisesta. Sain aikaiseksi kauniin kimpun, tosin pyöreään muotoon olisi voinut kiinnittää paremmin huomiota. Opettajan mielestä pintakoristusta olisi saanut olla enemmänkin, itse pidin tästä yksinkertaisesta ilmeestä.