14.10.2016

Lähiviikko 1, osa 3. - Lisää kimppuja

Teimme viime opintoviikolla vielä pari kimppua lisää. Sitä kun ei voi harjoitella liikaa. Toinen kimppu oli jälleen korkea ja vaikka onnistuin mielestäni muuten kohtuullisen hyvin, sain palautetta siitä, että latva olisi voinut voimakkaampi. Olen itse samaa mieltä. Yksinäinen eustoma latvassa on hieman turhan valjun ja hennon näköinen, se olisi kaivannut ympärilleen vahvistusta. Ja jälleen alaosasta tuli liian tiivis.


Pidän tunneillamme siitä, että töitä arvioidaan yhdessä ja niille annetaan parannusehdotuksia, jos jotain parannettavaa on. Etenkin opettajan demonstraatiot siitä, mitä olisi voinut tehdä toisin, saavat aikaan ahaa-elämyksiä. On todella opettavaista nähdä, miten työt paranevat kuin silmissä, kun niistä otetaan jotain ylimääräistä pois tai lisätään jotain tarvittavaa.

Toisena kimppuna saimme leikitellä kimppupohjilla. Kimppupohjat ovat hyviä, koska niiden avulla saa aikaan näyttävän kimpun pienellä materiaalimäärällä. Pohjan kahva on ikään kuin kimpun keskuskukka ja muu materiaali asetellaan spiraaliin sen ympärille. Kahva kannattaa teipata kukkateipillä.

Varsia kannattaa pistellä myös pohjan läpi, jos se on mahdollista, silloin kimpusta tulee tukeva ja kukkien väliin saa helpommin ilmaa.  Pohjaan tehtyyn kimppuun ei ole tarkoitus laittaa reunavihreitä, sillä pohja toimii jo mansettina kimpun ympärillä ja vihreät vain peittäisivät sen idean.

Päädyin sinisiksi värjättyjen glitter-krysanteemien innoittamana tehdä hyvin talvisen, Frozen-henkisen kimpun. Vein sen siskonlapsilleni lahjaksi ja ainakin vastaanottajien reaktio oli riemastunut.


11.10.2016

Lähiviikko 1, osa 2. – Koivukranssi

Viime kouluviikolla pääsimme tekemään myös kranssin koivun risuista.

Tällaiseen kranssiin tarvitaan

  • Pajun oksia kehikoksia
  • Koivun oksia, paljon
  • Puolalankaa
  • Sekatöörit
  • Nauhaa tai muuta somistetta, mikäli sellaista haluaa


Ensin otetaan muutamia sopivan pituisia pajunoksia, jotka kierretään yhteen halutun kokoiseksi ympyräksi, liitoskohdat sidotaan puolalangalla. Kun kehikko on valmis, voidaan siihen alkaa kiinnittää risuja.

Koivun oksista otetaan risuja sen mukaan, minkä kokoisia lenkkejä työhön haluaa. Risuja kerätään aina muutama yhteen nippuun (mitä enemmän, sen paksumpi kranssi tietenkin. 3-4 on aika hyvä määrä), minkä jälkeen nippu taivutetaan lenkiksi ja kiinnitetään pajukehikkoon niin, että kehälle tulee kolme lenkkiä vierekkäin – ulkokehälle, keskelle ja sisäkehälle.

Kun nippuja alkaa kiinnittää, kannattaa huomioida se, että kranssin kulkusuunnan kuuluu visuaalisen opin mukaan kulkea niin, että nippujen kärjet eli irralliset osat kulkevat myötäpäivään. Näin ollen työstösuunta kulkee vastapäivään. Nippuja kiinnittäessä puolalankaa ei kannata välissä katkaista, vaan mukana kuljetetaan koko puolaa. Tehokkain ja mukavin tapa on kiertää lanka aina työn yli kohti keskustaa, pudottaa puola siihen ja vetää se taas työn ali itseensä kiristäen päin. Näin langan saa kiristettyä napakasti. Seuraavan rivin niput asetetaan aina edellisten päälle niin, että kiinnityskohta jää piiloon. Se, kuinka paljon edellisten päälle niput asettaa, vaikuttaa hieman kranssin ulkonäköön.

Kun kranssi on työstetty ympäri, piilotetaan viimeisten nippujen päät ensimmäisten alle. Ripustuslenkin voi tehdä rautalangasta tai koristenauhasta. Kranssiin voi lisätä vielä somsiteeksi vaikka rusetin tai muita koristeita joko liimaamalla tai rautalangalla kiinnittämällä. Itse käytin rusettiin eleetöntä juuttinarua, oka soi mielestäni kranssin ilmeeseen kuin nenä päähän.





Kranssin ulkonäkö vaihtelee myös sen mukaan, valitseeko siihen norkollisia vai norkottomia oksia ja antaako oksanhaarojen törröttää nipuista ulos vai siistiikö ne pois. Myös sillä saa erinäköistä jälkeä, jos asettelee risut nippuihin mahdollisimman tasaisesti tai vaihtoehtoisesti vähän huolettomammin erikokoisiksi lenkeiksi. Kranssin voi toki tehdä samalla tekniikalla myös muiden puiden tai pensaiden oksista, jotka taivutatmista vain kestävät.




4.10.2016

Lähiviikko 1., osa 1. - Asetelman ja kimpun kertausta sekä ensimmäinen viehe

Kilikili, niin vierähti pari kuukautta työssaoppimassa ja on aika palata kouluun harjoittelun jälkeen.
Tuntui hyvältä tulla takaisin kouluun, kun harjoittelu oli entisestään vahvistanut sitä oloa, että tätä haluan tehdä. Oppimisen jano ja motivaatio on valtava nyt, kun tuntuu se oma juttu löytyneen.

Nyt alkoi siis toinen opiskeluvuotemme ja jakauduimme kahteen ryhmään, eli tuleva vuosi ja vähän päälle tullaan kulkemaan puolikkaan ryhmän kanssa kukka- ja puutarhakaupan alaa opiskellen.

Opettajamme Heli ei ollut meidän kanssamme vielä ollut, joten päädyimme jälleen tekemään sekä asetelman, että kimpun, jotta hän näkisi vähän, millä tasolla olemme. Tällä kertaa mukana vain oli sellainen twist, että asetelman ja kimpun piti olla korkeita. Heli onneksi näytti ensin mallia, mitä korkeilta töiltä vaaditaan.

Samalla opimme lisää teknisiä vaatimuksia. Kimpun tulisi siis olla sellainen, että sen voi nostaa pois maljakosta ja palauttaa siihen, ilman sen muodon kärsimistä. Kimpun latvakukan tulisi aina olla suorassa maljakkoon nähden. Tämä korostuu erityisesti korkeassa kimpussa, sillä vinossa oleva latva aiheuttaa sen, että kimppu näyttää kaatuvan. Kimpun on aina istuttava maljakkoonsa, missä auttaa kimpun reunoille ikään kuin mansetiksi asetettavat leikkovihreät. Aina sitoja ei tietenkään voi tietää millaiseen maljakkoon kimppu asetetaan, mutta jos se on tiedossa, pitää maljakon koko ja malli huomioida myös kimpussa.

Jotta kukat saataisiin haluttuun asentoon, tarvitaan kukkien lisäksi leikkovihreää kiilaamaan ja tukemaan kukat ja koristevihreät paikoilleen. Tällaisia vihreitä kutsutaan välivihreiksi, vaikka toki nekin saavat näyttää kauniilta. Välivihreät eivät kuitenkaan ole työssä tavallisesti se hallitsevin ja visuaalisin elementti. Parasta materiaalia välivihreäksi ovat sellaiset kasvit, jotka ovat kasvutavaltaan hieman pensasmaisia. Pensasmaisen osa pitäisi tulla heti kimppua pitelevän käden yläpuolelle, koska muuten sen kiilauskyky kärsii. Korkeassa kimpussa välivihreät ovat olennaisia, sillä kukat asetetaan kimppuun eri tasoille jolloin niistä ei saa samanlaista tukea toisilleen.

Kimpun latvaosan tulisi päättyä aina vähintään 90 asteen kulmaan. Tämä tarkoittaa siis sitä, että alimmat materiaalit tukevat kimpun astian reunoja vasten. Esimerkiksi reunavihreät tulevat siis kimpun latvaan nähden vaakatasoon, eivät sojottamaan ylöspäin.

Korkeassa kimpussa on tärkeää valita sellainen latvakukka, jolla on hyvä, jatkuva liike. Tällä tarkoitetaan sitä, että kukan muoto jatkuu suorana ylöspäin. Raskaat kukinnot latvassa, esimerkiksi ruusut ja gerberat, evät välttämättä ole parhaita vaihtoehtoja, sillä niissä ohuen varren liike pysähtyy yllättäen suureen kukintoon. Tosin niitäkin pystyy onnistuneesti käyttämään, jos saa muilla materiaaleilla tasapainotettua latvan raskautta ja jatkettua liikettä. Latvakukkana käytettyä kukkaa kannattaa silloin sommitella latvaosaan useampia kuin yksi, jotta tasapaino säilyisi.

Lähdin kokoamaan ensimmäistä korkeaa kimppuani valitsemalla latvakukaksi gladioluksen. Hyvin paksun varren ympärille on tottumattomana hieman hankala alkaa koota kuita kukkia spiraaliin, mutta jotenkin siitä selvittiin. Korkea kimppu vaikutti heti vaativammalta kuin aiemmin tekemäni matalat kimput. Kimpussa tulee pitää huolta siitä, että muistaa lisätä kukkaa myös kimpun takaosaan. Myös se vaati keskittymistä, että korkeassa kimpussa latvaan tulee materiaalia vain vähän ja korkeus pudotetaan nopeasti kimpun alaosaan, johon materiaalia tulee enemmän. Jo tutuksi tulleeseen tapaani sorruin taas kasaamaan tavaraa vähän liiaksikin, jolloin kimpun alaosasta tuli liiankin raskas. Ja jälleen unohdin huomioida sen, etten puristaisi kimppua liikaa.

Kuvaa tästä kimpusta minulla ei ikävä kyllä ole, sillä olen jossain välissä hukanut sen tiedostoistani.
Korkea asetelma

Seuraavana päivänä pääsimme korkeiden asetelmien pariin. Lähetin pienen kiitoksen harjoittelupaikkani ohjaajalle siitä, että olin saanut hänen opastuksellaan astelemia tehdä niin paljon, että olin oppinut erilaisten materialinen käytöstä jo paljon enemmän. Asetelmat tehtiin korkeisiin ruukkuihin ja saimme itse jälleen valita niiden värit ja muut materiaalit. Myös koulun piha-alueelta sai hakea materiaalia.

 Aloin ideoida syksyistä asetelmaa, johon tuli ulkoa muun muassa aronian ruskan värjäämiä lehtiä ja marjoja. Latvakukan osalta haastoin itseni ja valitsin gerberan, joka ei kuulu lempikukkiini, minkä lisäksi olen jo aiemmin manaillut sitä, että se on toisinaan vaikea saada sidottua haluamaansa asentoon, jos kukan katse osoittaa tiettyyn suuntaan. Onnistuin asetelmassa mielestäni kimppua paremmin.



Koska aikaa vielä jäi, saimme kokeilla vieheiden tekoa. Vieheet kootaan langoittamalla kukat ja muut materiaalit. Tällä tarkoitetaan siis sitä, että omat varret katkaistaan ja korvataan rautalangalla, joka päällystetään kukkateipillä. Sitten osat sommitellaan halutuille paikoille ja sidotaan yhteen kuin pieni kimppu. Samalla taakse kiinnitetään vieheneula. Lopulta varret viimeistellään ja koristellaan valitulla tavalla.



Taas tuli paljon uutta, niin opin kuin tekemisen kannalta. Sormet koppurassa teippasin varsiani. Kuulemma siihenkin vielä tottuu ja hommaan saa enemmän vauhtia. Lopputulokseen olin kuitenkin varsin tyytyväinen. Päädyin aika jouluiseen ilmeeseen, vaikka syksyssä vielä ollaankin. Mutta sinnehän joulufanin ajatukset jo vievät.