10.8.2016

Kukkasidonnan perusteita, osa 2. - Ensimmäinen asetelma ja kimppu

Ensimmäisellä sidontatunneillamme pääsimme myös tekemään ensimmäiset kimppumme ja asetelmamme Oasis-sieneen. Aloitimme asetelmalla, koska sienityöt ovat siinä mielessä helpompaa, että niitä tehdessä saa pitää molemmat kätensä vapaina.


Asetelma sieneen

Kukkasieneen tehtävää asetelmaa varten tarvitaan.

  • Leikkokukkia ja -vihreitä
  • Työhön sopiva astia
  • Märkäsientä, eli elävien kukkien asetelmiin tarkoitettua kukkasientä
  • Työstä riippuen rautalankaa, nauhaa sekä muuta somistetta

Märkäsieni asetetaan veteen imemään vettä. Sienen pitää antaa imeä itsensä täyteen vettä omaan tahtiinsa, sitä ei saisi painaa itse veden alle, koska silloin sienen sisälle voi jäädä kohtia, joihin vesi ei imeydy.

Märkä sieni muotoillaan astiaan sopivaksi veitsellä leikkaamalla. Sen tulisi istua astiassa tukevasti ja liikkumatta. Sienen tulisi myös mielellään yltää astian pohjaan asti, jotta se ei pääsisi kuivumaan veden haihtuessa astiasta. Jos sieni yltää astian reunoja ylemmäs, se tulisi muotoilla niin, että astian reunoille jaa kastelutilaa. Sieneen on hyvä vuolla myös kolo veden lisäämistä varten. Myös pohjaan vuoltu ”salaoja” voi tulla kyseeseen, jotta vesi yltää joka paikkaan sienessä. Kulmikkaan sienen kulmat kannattaa myös pyöristää, jotta kukille jää enemmän asettelutilaa.

Sieni ei saa näkyä valmiissa työssä. Jos astiana käytetään muovista asetelma-astiaa, kuten me teimme, tai muuta vastaavaa astiaa, jonka tarkoitus ei ole olla osa työtä, myös se kannattaa peittää. Tämän vuoksi asetelman teko aloitetaan pohjavihreiden asettelulla. Vihreillä saa myös muodostettua asetelman muodon, oli se sitten pyöreä, ovaali tai joku muu.

Vihreiden asettelun jälkeen valitaan työhön keskuskukka, eli se kukka, joka tulee asetelman korkeimpaan kohtaan. Sen ympärille astellaan muu materiaali koko ajan pitäen haluttu muoto mielessä. Kukkiin leikataan aina uusi imupinta ennen sieneen asettamista. Varsi työnnetään sieneen niin, että se pysyy tukevasti paikoillaan. Liian syvälle vartta ei kannata laittaa, sillä muuten sienen sisältä loppuu nopeasti tila ja sieni voi mennä rikki.

Teimme radiaalisia asetelmia, mikä tarkoittaa sitä, että kaikilla kukilla on sama kasvupiste.
Tällaisen asetelman minä sain aikaiseksi.



 Ilmaa olisi kuulemma saanut olla lisää, mutta muuten hyväksytty suoritus näin ensimmäiseksi työksi. Sekin olisi pitänyt huomioida, että tulppaani kasvaa nopeasti, joten keskuskukkana oleva tulppaani olisi saanut olla paljon alempana.
Voi olla, että innostuin liikaa heti kättelyssä, kun kukkia oli tarjolla niin paljon ja halusin mukaan kaikkea kaunista.

Tässä hiukan muiden aikaansaannoksia.



Kukkakimppu spiraalitekniikalla

Seuraavaksi pääsimme kokeilemaan ensimmäisten kimppujemme tekoa. Sen kuin vain kootaan kauniita kukkasia yhteen ja kimppu on valmis, niinkö? Ei ihan niinkään.
Tavallisin kimpun muoto on radiaalinen, jolloin kimpussa on tietty keskusta eli kasvupiste, josta kukat asettuvat ulospäin. Kimpussa se on sidoskohta. Käytetyin tapa radiaalisen kimpun kokoamiseen on spiraalitekniikka, jossa kukkien varret kiertävät suorassa olevaa keskuskukkaa ympäri samaan suuntaan. Spiraalitekniikan etu on se, että sidoskohdasta tulee napakka ja materiaalin lisääminen, poistaminen ja siirtäminen on helppoa. Oikeakätinen kokoaa kimpun vasempaan käteen, jolloin varret kiertävät vastapäivään, vasenkätisellä päinvastoin.

Kimpun kokoaminen aloitetaan keskuskukasta. Ensin kukkia pidellään vain peukalon ja etusormen otteella, mutta otetta laajennetaan koko käteen, kun kimppu kasvaa. Otteen tulisi olla tukeva, mutta ei liian puristava, jotta spiraali pääsee aukeamaan ja kimppuun saadaan ilmavuutta.

Periaatteessa kukkien asettelulla on kaksi tapaa. Joko kukat asetellaan tiettyjen numeroitujen paikkojen mukaan (ks. kuva) tai sitten kimppua pyöritellään kädessä. Tavallisin tyyli lienee näiden tapojen yhdistelmä. Kun kukkien asennot oppii, ne on helppo asettaa paikalleen kimppua liikuttamatta, toisaalta taas pyörittämällä takaa sen, että kimpun näkee jatkuvasti joka suunnasta, eikä siitä tule toispuolista.


Kimppu sidotaan tavallisesti sidontaniinellä sidoskohdastaan eli siitä kohdasta, jossa varret yhdistyvät niin lujasti, että kimppu pysyy hyvin koossa. Niini solmitaan ensin kaksinkertaisella solmulla ja varmistetaan vielä yhdellä solmulla.
Lopuksi kimppu viimeistellään katkaisemalla liian pitkät varret ja tekemällä jokaiseen varteen uusi imupinta. Kimpun varsien pituuden tulee olla noin 1/3 koko kimpun korkeudesta. Tämä kannattaa ottaa huomioon jo sidontavaiheessa.

Ei kai kukakkimpun tekeminen niin vaikeaa voi olla, vai miten se meni? Ensimmäisen kimpun kokoaminen oli kaikkea muuta kuin helppoa. Oma perisyntini tuntui olevan se, että puristin kimppua liikaa, jolloin kukat menivät liian sumppuun. Ilmeisesti aika yleistä aloittelijoilla. Myös reunavihreitä olisi saanut olla runsaammin ja pyöreämmässä muodossa. Olin kuitenkin tyytyväinen kimppuni ulkonäköön ja sainkin värisilmästäni kehuja.


Kyllä nämä ensimmäiset sidontatunnit vahvistivat mielessäni sen, että kukka- ja puutarhakaupan puolelle suuntaan toiseksi opiskeluvuodekseni. Vaikka viherrakentamisen ala kiinnosti myös, koen olemani paremmin omassa elementissäni kukkapuolella.




1 kommentti:

  1. Olipa kiva löytää monen videon & jutun jälkeen vihdoin kuva, jossa näkyy ainakin alku, mitä "spiraali tekniikka" tarkoittaa ��. Tuo kuva varsista numeroiden kera on huippu. Kiitos.

    VastaaPoista