Lähiviikko 2, osa 2. - Tilaustöitä ja tekstausta

Koulumme tekee tilauksesta kukkasidontaa erilaisiin tilaisuuksiin ja tällä viikolla me saimme olla mukana toteutuksessa.

Erääseen tilaisuuteen teimme sekalaisia asetelmia. Teemana oli syksy ripauksella Halloweenia. Itse pidin kovasti etenkin tuosta asetelmastani, jossa yhdistin limenvihreään astiaan tummia sävyjä. Käppyräinen peikonpähkinän oksa, korallisanikan seittimäisyys ja hallitseva suuri käpy toivat asetelmaan juuri sopivasti Halloween-henkeä.

Lisäksi meille jaettiin omat tilaustyömme. Osa teki isompia töitä ryhmänä, minä sain tehdä yhden kolmesta kimpusta, jotka oli tilattu juhlaan somisteeksi. Näissä kimpuissa erityistä oli se, että niitä ei tehtykään spiraaliin, vaan suorin, omin varsin asetellen. Tämä on aika tyypillinen morsiuskimpputekniikka, joten palaan asiaan tarkemmin sitten, kun meillä on ollut enemmän morsiussidontaa.
Kunnialla saimme kuitenkin aikaiseksi kolme samannäköistä kimppua. Nämä tulivat läpinäkyviin maljakoihin niin, että nauhoitetut varret jäivät näkyviin.

Muilla oli teossa muun muassa suuri pöytäasetelma, joka tehtiin useampaan yhdistettyyn astiaan. Yksi morsiuskimppukin syntyi.

Sidontatöiden lisäksi aloimme perehtyä tekstauksen saloihin. Aloitimme antikvakursiivista, joka on hyvin klassinen ja kukkakaupoissa paljon käytetty kirjasinmalli. Tämän ”fontti” varaan näyttääkin monelle tästä syystä ainakin etäisesti tutulta.

Kovin tuntui aluksi kömpelöltä, kun piti alkaa kirjoittaa aivan uudella tavalla. Varsinkin, kun tussi täytyy muistaa pitää koko ajan samassa asennossa, jotta kirjainten ohuet ja paksut viivat vetää oikeisiin kohtiin. Hetken harjoittelun jälkeen homma alkoi kuitenkin tuntua jo melkein addiktoivalta. Nämä ovat sellaisia juttuja, joista itse pidän. Saa nähdä, innostunko vielä lainaamaan kirjastosta tekstauskirjoja ja opettelemaan muitakin kirjasinmalleja.

Kotitehtäväksi saimme pätkän seppelenauhaa, johon piti tekstata muistolause. Tekstaus menikin heti paljon hankalammaksi, kun apuviivat vietiin pois ja päässä pakotti se ajatus, että nyt kun tussin laskee kankaalle, niin korjata ei enää voi. Itse tein toki nauhan alle paperista apuviivat. Se on kuulemma kukkakaupoissakin yleistä ja suotavaa, jotta rivit tulevat suoraan.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että hyvästä alusta innostuneena hyppäsin ”muistoa” sanan kohdalla suoraan uusta ässään, jolloin jouduin tunkemaan iin paikalleen vähän ahtaasti. Tosin tämän vuoksi saatan jatkossa muistaa pitää koko ajan ajatuksen mukana.

Lähiviikko 2, osa 1. – Liekoköynnös

Loka-marraskuun vaihteessa kouluviikolla oli teemana tilaisuuksien koristelu. Koululla kun oli omia juhlatilaisuuksia sekä somistustilauksia toisiin tilaisuuksiin.

Mutta ensin teimme taas korkean kimpun. Tällä kertaa onnistuin pitämään kimpun alaosan paremmin ilmavana, mutta latvaosa epäonnistui. Tässä on oiva esimerkki siitä, miten suuri ruusu latvassa pysäyttää koko kimpun liikkeen ja muodon kuin seinään ja saa koko kimpun näyttämään epätasapainoiselta.

















Pääsimme tutustumaan suurimmalle osalle uuteen materiaaliin, kun ryhdyimme sitomaan pöytäsomisteeksi köynnöksiä riidenliekosta. Riidenlieko on ikivihreä, hieman havumainen maata myöten suikertava kasvi, joita kasvaa metsissä. Riidenlieko on mainio materiaali erilaisiin sidontatöihin, koska se on kaunista, halpaa ja kestävää. Se säilyy käyttökelpoisena viileässä säilytettynä todella pitkään ja valmiissa töissäkin jopa ilman kosteutta kauniina kauan. Lisäksi se on helppo työstettävää, sillä se on pehmeää ja taipuisaa.

Teimme riidenliekosta köynnöksiä sitomalla noin 5-10 senttimetrin pituisista pätkistä muodostettuja nippuja yhteen. Kun tekniikan alkoi saada haltuun, myös työstäminen nopeutui. Pitkät pätkät köynnöstä syntyi melko joutuisasti.

Tällaiset köynnökset voi hyvin tehdä ajoissa ennen juhlatilaisuutta ja säilyttää kehäksi kiepautettuna viileässä esimerkiksi muovipussin sisällä.












Köynnöksiin lisättiin koristeiksi orkideoita vesisuppiloissa. Muoviset muovisuppilot piilotettiin salalinlehden sisään. Kukat voi kiinnittää köynnökseen, mutta me asettelimme köynnökset ja somistekukat suoraan pöydille. Yksinkertaista, mutta älyttömän kaunista.

Itse ihastuin liekoon materiaalina niin paljon, että tein kotona myös riidenliekokranssin.

Huom. Lieko ei ole kranssissa yhtä kestävä materiaali kuin esimerkiksi havut - varsinkaan ilman tukevaa pohjaa. Lieko pysyi kyllä kauniina kuivuessaankin, mutta ajan kuluessa se hieman kutistui, mikä sai kranssin menettämään muotoaan.