Erääseen tilaisuuteen teimme sekalaisia asetelmia. Teemana oli syksy ripauksella Halloweenia. Itse pidin kovasti etenkin tuosta asetelmastani, jossa yhdistin limenvihreään astiaan tummia sävyjä. Käppyräinen peikonpähkinän oksa, korallisanikan seittimäisyys ja hallitseva suuri käpy toivat asetelmaan juuri sopivasti Halloween-henkeä.
Lisäksi meille jaettiin omat tilaustyömme. Osa teki isompia töitä ryhmänä, minä sain tehdä yhden kolmesta kimpusta, jotka oli tilattu juhlaan somisteeksi. Näissä kimpuissa erityistä oli se, että niitä ei tehtykään spiraaliin, vaan suorin, omin varsin asetellen. Tämä on aika tyypillinen morsiuskimpputekniikka, joten palaan asiaan tarkemmin sitten, kun meillä on ollut enemmän morsiussidontaa.
Kunnialla saimme kuitenkin aikaiseksi kolme samannäköistä kimppua. Nämä tulivat läpinäkyviin maljakoihin niin, että nauhoitetut varret jäivät näkyviin.
Muilla oli teossa muun muassa suuri pöytäasetelma, joka tehtiin useampaan yhdistettyyn astiaan. Yksi morsiuskimppukin syntyi.
Sidontatöiden lisäksi aloimme perehtyä tekstauksen saloihin. Aloitimme antikvakursiivista, joka on hyvin klassinen ja kukkakaupoissa paljon käytetty kirjasinmalli. Tämän ”fontti” varaan näyttääkin monelle tästä syystä ainakin etäisesti tutulta.
Kovin tuntui aluksi kömpelöltä, kun piti alkaa kirjoittaa aivan uudella tavalla. Varsinkin, kun tussi täytyy muistaa pitää koko ajan samassa asennossa, jotta kirjainten ohuet ja paksut viivat vetää oikeisiin kohtiin. Hetken harjoittelun jälkeen homma alkoi kuitenkin tuntua jo melkein addiktoivalta. Nämä ovat sellaisia juttuja, joista itse pidän. Saa nähdä, innostunko vielä lainaamaan kirjastosta tekstauskirjoja ja opettelemaan muitakin kirjasinmalleja.
Kotitehtäväksi saimme pätkän seppelenauhaa, johon piti tekstata muistolause. Tekstaus menikin heti paljon hankalammaksi, kun apuviivat vietiin pois ja päässä pakotti se ajatus, että nyt kun tussin laskee kankaalle, niin korjata ei enää voi. Itse tein toki nauhan alle paperista apuviivat. Se on kuulemma kukkakaupoissakin yleistä ja suotavaa, jotta rivit tulevat suoraan.
Ja niinhän siinä sitten kävi, että hyvästä alusta innostuneena hyppäsin ”muistoa” sanan kohdalla suoraan uusta ässään, jolloin jouduin tunkemaan iin paikalleen vähän ahtaasti. Tosin tämän vuoksi saatan jatkossa muistaa pitää koko ajan ajatuksen mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti