Syksyn inspiroimia kransseja

Syksy on värkkääjille oikeaa kulta-aikaa, kun luonto on täynnä kaunista, kätevää ja ilmaista materiaalia askarteluihin. Vielä ei ole edes se paras aika, se koittaa sitten, kun lehdet ovat pudonneet niin, että risujen käyttö helpottuu. Tietysti aina pitää muistaa Jokamiehenoikeudet, eli vain maahan pudonneita oksia, käpyjä, lehtiä, yms. saa kerätä missä vain, muuhun tarvitaan maanomistajan lupa. Itsellni on se onnenkantamoinen, että suvulla on paljon metsää, joten luvallista materiaalia on enemmän kuin tarpeeksi.

 Itse olen viime viikkoina saanut aikaan muutaman kranssin. Tässä ensimmäiseksi itselleni oman puuatrhan antimista tehty kranssi. Pohjana oli jostain alelaarista mukaan napattu valmis kranssi, josta riisuin vanhat koristeet. Somisteena tuijaa, syyshortensiaa, laventelia, sinipiikkiputkea ja hopealankaa. Kiepautin vielä ympärille pari oksaa murattia. Pitsinauha viimeisteli rustiikkisen maalaisromantiikan.

Hieman hortensian kukat ovat menettäneet väriään kuivuttuaan kuvauksen jälkeen, muuten kranssi on pysynyt oikein hyvänä.

Äidilleni ja tädilleni tein oksakranssit, joiden pohjaan käytin pihlajaa. Etenkin vanhoissa pihlajan oksissa tapaa olla kaunis harmaa sävy ja vähän sammalta tuomassa omaa luonnettaan askarteluihin.

Ylemmässä koristeena muun muassa vaahteranlehteä, riidenliekoa, mustikanvarua, lepän käpyjä, pellavaa ja noita suloisia vaaleanvihreitä lehmuksen pallomaisia siemeniä. Lehmuksen siemenistä voisi kyllä kehitellä vaikka mitä kivaa, mutta ne ovat harmi kyllä aika hentoisia, mikä vaikuttaa käyttöön jonkin verran.

Kummassakin kranssissa käytin hyödyksi myös kesäkukakistutuksista napattua murattia, joka kestää ja kuivuu kyllä kauniisti. Näissä kransseissa ideana oli se, että halutessaan koristeet saa helposti irti ja käyttää pohjakranssia sellaisenaan tai uudestaan teemaan sopivasti koristettuna.

Seuraa Syreenimajaa Bloglovin'issa

Follow my blog with Bloglovin

Annabel-verenpisaran pauloissa

Kun keväällä ostin verenpisaran pistokkaita, valitsin amppeliin herkän vaaleanpuna-valkoisen kerrotun Annabelin. Taimissa mainittiin lajikkeen sopivan amppelissa kasvatettavaksi, mutta kasvun edetessä ja tietoa hakiessani palajstui, että lajke ei lekaan riippakasvuinen. Mutta väliäkös tuolla, sillä tämä ei myöskään ole tanakasti pystykasvuinen ja versojen kasvaessa pituutta ne alkavat kyllä nuokkua. Ja etenkin kukkivana kukkien paino vetää oksia alaspäin.

Annabel antoi odottaa kukintaansa todella pitkään. En tiedä, oliko se kenties hieman nälkäinen jossain vaiheessa, vaikka ritin tarvttavasti sitä lannoittaa. Vaati lopulta kärsivällisyyden lisäksi lannoituksen lisäämistä ja hieman Jaakontaika-käsittelyä, että tämä kaunotar rohkeni vihdoin paljastamaan kaikki sulonsa.

Kukinta on runsaampaa kuin uskalsin toivoakaan.

Eikö ole hengstyttävän hurmaava? Onnistuin valitsemaana uskomattoman kauniit lajikkeet, mutta nälkä kasvaa syödessä, kun tiedän mitä upeuksia olisi vielä odottamassa. Apua, miten kaikki ahtuisi rivitaloasunnon pihapiiriin? 

Nyt kun olen tämän kesän rakastunut ujsti verenpisaroihini, niin väistämättä lähestyvä talvetus hirvittää, kun en ole sitä aiemmin tehnyt. Toivotaan, että kaunottareni selviytyvät.

Muut kesäkukat alkavat jo hieman ränsistyä, mutta jotkut silmänilot vielä porskuttavat verenpisaran lisäksi. Ostin heinäkuun lopulla erään puutarhamyymälän saattohoitohyllystä eli alehyllystä suuren muurinkellon, joka oli heidän (ehkä kyseenalaisessa) hoidossaan lopettanut kukintansa. Sain oitis vision laittaa kauniin sininen muurinkello ja toisessa ruukussa ylikasvanut hopealanka ovaalin malliseen ruukkuun. Näin tehtiin ja nyt viikkojen kitkuttamisen jälkeen muurinkellokin sai kerättyä sen verran voimia, että se innostui taas kukkimaan. Aika hyvä visio.

Myös keväällä heräteostoksena tehty eukalyptus eli kuumepuu kukoistaa. Eukalyptus on sidonnassakin suoikkimateriaalini ja haluaisin kovasti pitää tämän elossa. Talvetuksesta vain löytyy ristiriitaista tietoa. Toisaalla sanotaan viihtyvän talven ihan huoneenlämmössä, toisaalla neuvotaan viemään viileään. Pitänee vielä kaivella tarkemmin tietoa. Tämä ilemisesti kasvaa viihtyessään suureksi ja ajatus isosta ihanasti tuoksuvasta eukalyptuspuusta viehättää minua - ainakin niin kauan, kuin tilaa asunnossa riittää.

Opintojen viimeistelyjä näytöillä

Viime viikolla oli ainakin minun viimeinen lähiviikkoni ennen puutarhuriksi valmistumista. Teimme pienellä porukalla somistuksen ja tekstaamisen näytön koulun myymälässä ja itse tein vielä hautalaitenäytön, sillä se jäi harjoittelustani ajanpuutteen vuoksi uupumaan.

Somistusnäytössä päätimme viiden hengen ryhmässä teemaksi sadonkorjuun, mutta ei vielä ihan syksyisiä värejä. Saimme kiitosta tilan käytöstä ja sommittelusta, mutta ikkunan oikeassa reunassa olisi saanut olla voimakkaampaa ilmettä. Nyt se jäi muuhun verrattuna liian keveäksi.

Tekstauksen hallitseminen näytettiin hintalapuissa.

Hautalaitenäyttöä varten olin itse tuonut mukanani sinipiikkiputkea, pellavaa ja vihreitä. Pääkukaksi piti valita neilikka, loput vapaata valintaa. Päädyin isotähtiputkeen ja pienikukkaiseen ikiviuhkoon. (Miksi en sitten valinnut suurempaa sini-ikiviuhkoa, kun sitäkin oli saatavilla? Kas siinä kysymys)

Saatoin tehdä taas sen virheen, että valitsin muiksi kukiksi liian pientä kukkaa. Tämän vuoksi tavaraa piti saada laitteeseen aika paljon, vaikka yritinkin tilannetta pelastaa välivihreillä ja käytin pienempiä kukkia leikkaamalla oksat viisaasti niin, ettei hukkamateriaalia tullut. Pienen materiaalin käytössä on kuitenkin aina se riski, että ilmeestä tulee rauhaton.

Kyllähän tuosta mielestäni tuli herkän kaunis ja hyvän muotoinen, vaikka tosiaan todellisuudessa aika kallis pläjäys, luonnonmateriaalin käytöstä huolimatta.

Olen kuitenkin tyytyväinen näin toiseksi hautalaitteekseni. Parannusta on ainakin ensimmäiseen, ilmavuuttakin löytyy nyt hyvin. Rusetti olisi voinut olla suurempi.

Se minua kuitenkin lohduttaa, että tosielämässähän harvoin pystyy sitä mokaa tekemään, että materiaalia tulisi liikaa. Asiakkaan tilaamissa laitteissa on harvoin montaa erilaista kukkaa ja niissä on budjetti, joten materiaalia ei voi käyttää määräänsä enempää.

Paluu opintojen ensimmäseen vuoteen

Olen perehtynyt tässä blogissa lähinnä puutarhatalouden perusopintojen toiseen lukuvuoteen, jolloin opiskelimme jo erikoistumisopintojamme. Minä siis puutarha- ja kukkakaupan koulutusohjelmassa, toinen vaihtoehto olisi ollut viherala, eli enemmän käytännön puutarhapuolelle keskittyvä koulutusohjelma.

Ensimmäisen vuoden kuitenkin opiskelimme kaikki yhdessä puutarhatalouden perusteita. Nyt kun opinnot lähenevät loppuan, haluan vähän muistella, mitä ensimmäisen vuoden aikana opiskeltiin.

Avomaatuotanto 

Avomaatuotannossa perehdyttiin siis ulkona tapahtuvaan viljelyyn. Perehdyimme esimerkiksi erilaisiin maalajeihin ja niiden tunnistamiseen, maanparannukseen sekä siihen, kuinka maata kannattaa lannoittaa ja kalkita. Kävimme läpi myös sitä, miten hyötykasvien viljelyssä hyödytään viljelykierrosta ja miten kasveja suojellaan viljelyssä tuholaisilta ja kasvitaudeilta.

Tässä testasimme kemiallisilla reaktioilla maan happamuus- ja ravinneominaisuuksia.

Tutustuimme erilaisiin avomaan kasveihin koululla, jossa viljellään hedelmiä, marjoja ja vihanneksia. Tutustuimme myös varttamiseen ja siihen, kuinka sen avulla voidaan lisätä esimerkiksi tiettyä omenalajiketta uuteen puuhun. Tutustuimme myös omenapuiden ja muiden kasvien leikkaamiseen, vaikka tarkemmin tälle alueelle mentiin viherpuolella erikoistumisopintojen aikana. Mutta osaanpa ainakin itse leikata nykyään omenapuun.

Varttamisen perusteita. 

Keväällä teimme näyttötyönä koululle istutuslaatikoihin vihannesviljelmät. Täytimme laatikot mullalla, kalkitsimme ja lannoitimme sen tarpeen mukaan ja kylvimme valitut vihannekset laatikoihin. Vihanneksia myytiin sadonkorjuuaikaan myymälän asiakkaille.

Kasvihuonetuotanto

Kasvihuonetuotannossa tutustuttiin tietenkin siihen, mitä vaaditaan erilaisten kasvien kasvattamiseen kasvihuoneympäristössä. Opimme erilaisista kasvualustoista, katselu- ja lannoitusjärjestelmistä, kasvihuoneiden pimennyksestä sitä vaativille kukille kuten joulutähdille ja kasvihuoneissa käytettävistä lisävalaistuksesta. Tutustuimme myös siihen, miten kasvihuoneessa voidaan käyttää kimalaisia pölyttäjinä ja erilaisia petohyönteisiä biologisena suojelukeinona tuholaisia vastaan.

Miljoona, miljoona joulutähteä. Näiden viljelystäkin tiedän nykyään paljon.

Perehdyimme hieman myös kemialliseen kasvunsäätelyyn eli siihen, miten kasvien kasvua voidaan kiihdyttää tai hidastaa tarpeen mukaan kemiallisten aineiden avulla.
Koululla kasvatetaan kasvihuoneissa muun muassa joulutähtiä, tomaattia ja muita vihanneksia, joten niiden tuotantoon mekin pääasiassa perehdyimme. Opiskelimme myös erilaisten viherkasvien tunnistamista ja hoitamista.

Viherrakentaminen

Viherrakentamisen puolella tutustuttiin erilaisten viheralueiden rakentamiseen ja ylläpitoon. Opimme teoriaa esimerkiksi nurmialueen perustamisesta ja ylläpidosta, puutarhakasvien istuttamisesta, eri työvälineistä ja niiden turvallisesta käytöstä. Opimme myös ajamaan Avant-pienkuormaajaa ja Gator-maastoajoneuvoa.

Lähiviikoilla teimme paljon käytännön puutarhatöitä koulun alueella.
Opimme myös tunnistamaan kymmeniä puutarhakasveja, sekä niiden nimet ja tieteelliset nimet.

Kasvibiologia

Ensimmäiseen lukukauteen kuului myös kasvibiologian opintojakso. Kasvibiologia on osittain samaa asiaa, mitä on käyty läpi jo peruskoulussa – kasvien osia, solutason biologiaa ja kasvin toimintaa. Mukana oli myös paljon syventävää tietoa esimerkiksi siitä, mistä kasvien värit johtuvat, miten hedelmät muodostuvat ja mitä kasvissa tapahtuu, kun se valmistautuu talveen ja miten talvehtiminen voi epäonnistua. Paljon hyödyllistä taustatietoa puutarhurille siis.

Valinnaiset – tilojen ja tapahtumien koristaminen ja pihasuunnittelu

Ensimmäiseen vuoteen kuului valinnaisena joko puuvartisten kasvien hoitamisen tai tilojen ja tapahtumien koristelun ja näyttelytoiminnan opintojaksot. Itse valitsin koristelun ja näyttelytoiminnan, koska tiesin jo suuntautuvani kukkakaupan puolelle, joten siitä oli minulle enemmän hyötyä.

Suunnittelimme piirustuksia myöten koulun kevätmessuille myymälän ja sen ulkopuolen koristelun, minkä lisäksi toteutuminen sen hieman yhdistäen parhaita ideoita kaikkien töistä.

Somisteeksi ja myytäväksi tekemiämme sammalpöllöjä.

Itse kävin ensimmäisen vuoden aikana myös pihasuunnittelun kurssin. Se kuuluisi oikeastaan viherpuolelle, mutta halusin itse oppia pihasuunnittelua, joten kävin kurssin kokonaan ylimääräisenä.

Teimme pihasuunnitelman Lappajärvellä sijaitsevalle rivitaloyhtiölle. Suunnitelman teko oli yllättävän iso ja raskas rupeama, sillä siinä piti huomioida paljon pieniä yksityiskohtia – mihin oleskelualueet sijoitetaan, tarvitaanko laatoituksen alle kantavat perustukset, miten paljon kivimateriaaleja mihinkin tarvitaan, mitä kaikki tulisi maksamaan ja niin edelleen. suunnitelmaa ei todellakaan voinut tehdä suurpiirteisesti, vaan kaikki materiaalitkin piti laskea millintarkasti.

Lisähaastetta tehtävään toi se, että kaikki kasvit eivät olleet vielä tuttuja, joten niiden valitsemisessa kului enemmän aikaa. Enpä enää myöskään ihmettele, miksi suunnitelmat maksavat - niiden takana kun on aika suuri työ.

Olen kuitenkin iloinen siitä, että kävin kurssin, sillä vaikka en jatkossa yhtään suunnitelmaa tekisikään itse, on hienoa ymmärtää muiden tekemiä suunnitelmia.

Työssäoppiminen

Ensimmäisen työssäoppimisjaksomme aloitimme Taitaja-kisoissa Seinäjoella. Kuuluin viherrakentamisalueen tiimiin, eli olin mukana rakentamassa ja purkamassa kisa-aluetta ja avustamassa kilpailijoita kisan ollessa käynnissä.

Tältä näytti kilpailualue tauon aikana. 

Varsinaisen työssäoppimisen suoritin Hantulan taimessa Lapualla. Tehtäviini kuului kesäkukkien, puiden, pensaiden ja perennoiden hoito (kastelu, lannoittaminen ja muu tarvittava ylläpito) sekä myynti ja asiakaspalvelu.

 Tämä työssäoppiminen oli oikea tietopankki ja opin harjoittelun aikana valtavasti uusia kasveja ja niiden hoitoa. Jäin harjoittelun jälkeen taimistolle myös töihin, joten kesän jälkeen olin mahdollisesti triplannut tietoni puutarhakasveista ja kukista. Olisi tunnistustentitkin olleet paljon helpompia, jos olisi ensin ollut takana tämän kaltainen koulutus.

 

Projekti: Rungolliset verenpisarat

Minä olen jostain syystä aina rakastanut verenpisaroita. Pienenä piti tietenkin poksutella pulleita nuppuja salaa äidin amppelista (äiti ei jostain syystä arvostanut), vanhempana olin äitiäkin ahkerammin nyppimässä siemenkotia, jotta kukat jaksaisivat kukkia. Olivatkin ne komeita.

Nyt maaliskuun lopulla olin äitini kanssa Keskisellä ostoksilla, kun bongasimme kukkaosastolta pöydällisen pikkuisia verenpisaran pistokkaita. Ja millaisia verenpisaroita! Lajikkeita oli lukuisia vähän pienemmistä ja perinteisimmistä valtaviin kerrottukukkaisiin. Ja hinta vain 1,50 euroa kappale. Mehän innostuimme ja valitsin itselleni kolme amppeliin laitettavaksi ja kaksi toisenlaista, joista halusin alkaa kasvattaa rungollisia. Projekti, jota olen halunnut kokeilla siitä lähtien, kun kuulin sen olevan mahdollista.

Se tapahtuu käytönnössä siis niin, että pistokkaiden annetaan kasvattaa runkoon korkeutta poistamalla aina lehtien haaroista puskevat sivuversot. Ensimmäinen latvonta tehdään vasta sitten, kun haluttun rungonkorkeus on saavutettu, minkä jälkeen myös sivuversojen annetaan kasvaa latvukseen. Tässä voi hidaskasvuisilla lajikkeilla mennä parikin kesää.

Onnekseni minä taisin valita niin nopeakasvuisen lajikkeen, että taidan saavuttaa hyvän runkokorkeuden vielä tänä kesänä. Tässä verenpisarat noin kuukausi ostamisen jälkeen, tuettu jo ensimmäisen kerran.

Ja tässä samat kasvit elokuun alussa! Tukikepeillä mittaa puoli metriä, jouduin jo hankkimaan metrin korkuiset tuet.

Ja tiedän, tiedän. Kukkia ei kannattaisi antaa, koska se voi viedä voimia kasvulta. Mutta kun näkyvät venyvän pituutta kiitettävästi muutenkin ja en minä malta nyppiä nuppuja pois. Katsokaa nyt näitä!

Tämä lajike on nimeltään Tausendschön. Amppeliin laittamani on Annabel. Se voi kyllä hyvin, mutta hidaskasvuisempana on tehnyt vasta nuppuja. Kohta se kukkii, joten raportoin silloin siitäkin.

Asetelma luonnonkukista

Äitini on erään kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja. Yhdistys vietti juuri juhlapäivää, minkä vuoksi äiti pyysi minua tekemään jotain luonnonkukista koristukseksi juhliin. Toiveena oli Suomi100-teema, eli sinivalkoista.

Käytössäni oli vanha puinen kiulu asetelman astiaksi. Tungin sen pohjalle sanomalehtiä ja kiinnitin märkäsienen astiassa lähelle suuaukkoa. Käytin asetelmaan ainakin lupiinia, koiranputkea, hiirenvirnaa, mesiangervoa ja akileijaa. Vihreinä oli koivun oksat ja lupiinin lehdet.

Kovasti asetelma keräsi juhlassa kehuja. Minua hiukan arvelutti kukkien kestäminen, sillä en ehtinyt kylmäkäsitellä niitä yön yli. Totesin kuitenkin, että niiden ei loppujen lopuksi tarvinnutkaan kestää kauniina kuin muutaman tunnin. 

Ja mitä vielä! Joku yhdistyksen jäsen oli napannut asetelman mukaan kotiinsa miehensä syntymäpäiväjuhlien koristeeksi. Kukat olivat kuulemma olleet vielä seuraavanakin päivänä aivan freesejä. 

Työssäoppimassa kukkakaupoissa

Olin suuntautumisvuoden aikana työssäoppimassa kahdessa eri kukkakaupassa, Kampin kukassa Helsingissä ja Kukkakammarissa Seinäjoella. Tässä kokoan nyt hieman kokemuksiani siitä.
Työssäoppimiset ovat äärimmäisen tärkeitä varsinkin meidän monimuotokoulutuksessamme, jossa lähiopetusta on vain vähän. Harjoittelupaikassa pääsee tekemään ja kokeilemaan oikeaa työskentelyä ja saa sitomiseen paremmin rutiinia. Kummassakin harjoittelupaikassani tuli esimerkiksi putsattua niin paljon erilaisia kukkia, että jo pelkkä materiaalien tunnistaminen ja ymmärrys niiden käsittelystä kasvoi älyttömästi. Oli myös todella tärkeää päästä näkemään kokeneiden floristien työskentelyä ja tekniikoita. Helsingissä esimerkiksi oli paljon suuria tilauksia, joiden tekemistä oli mielenkiintoista seurata. Jännittävimmät tilaukset tulivat Norjan kuninkaalle hänen valtiovierailunsa aikana. Siinä ei tarvinnut materiaaleja säästellä. Helsingissä tilattiin yleisesti muutenkin näyttävämpiä ja suurempia kimppuja kuin Seinäjoella. Tyyli oli muutenkin runsaampi

Omat työtehtäväni kukkakaupoissa olivat leikkokukkien käsittely, liikkeen kunnossapito, sitominen, kukkien toimittaminen, kausi- ja viherkasveista huolehtiminen sekä tietysti asiakaspalvelu siinä määrin, kun pystyin kokemuksellani sitä tekemään.
Asiakaspalvelun osuus oli harjoittelussa ensiarvoisen tärkeää, koska oikeita asiakaskohtaamisia on kouluympäristössä vaikeampi järjestää. Asiakaspalveluun kuului mm. tilausten vastaanottaminen, kukkien myyminen ja pakkaaminen. Pakkaamisessa opin sen tärkeimmän rutiinin Seinäjoella, missä olin jo valmiimpi palvelemaan asiakkaita enemmän.

Muutamia esimerkkejä Helsingissä tekemistäni kimpuista.

Siitä olen hieman harmissani, etten vielä saanut paljoa kokemusta asiakkaille sitomisesta heidän ollessaan paikan päällä. Joitain yksinkertaisimpia kimppuja sain tehdä, mutta olen kimpuntekijänä vielä niin hidas, että monimutkaisemmat kimput odottaville asiakkaille tekivät kokeneemmat sitojat. Sain kuitenkin tehdä paljon myyntikimppuja. Tässä esimerkkejä niistä.

---

Seinäjoella tein myös asiakaspalvelun, asetelman ja spiraalikimpun näytöt. Asiakaspalvelusta sain kovasti kiitosta. Oin talon käytännöt nopeasti, minkä jälkeen pystyin palvelemaan asiakkaita itsenäisesti.
Asetelman tein asiakkaan tilauksen perusteella. Asiakas toimitti itse liikkeeseen kristalliastian ja lepän oksia, joista toivoi asetelman. Muutoin hän antoi vapaat kädet.
Päätin tehdä asetelmasta melko modernin ja radiaalisen astian ulkopuolisella kasvupisteellä. Halusin asetelmasta myös hieman läpinäkyvän.

Käytin asetelmaan oksien lisäksi amatsoninliljaa, dramaattisen tummanviolettia tuoksuhernettä, valkoista eustomaa, perunanarsissia ja ruusua. Vihreänä oli eukalyptus. Koska sieni näkyi kristallimaljan läpi, päällystin sen ensin kevyesti meriheinällä.

Lähtökohtana oli asiakkaan toiveiden mukaisesti lepän oksien profiili, josta hän piti. Onnistuin mielestäni hyvin luomaan oksien tunnelmaa viemättä kuitenkaan huomiota niiltä itseltään. Materiaalin määrä pysyi maltillisena ja värimaailma on tasapainoinen.

Kimpputilauksessa toivottiin, että kimpussa olisi vastaanottajan lempiväriä eli lilaa eri sävyinä. Myös muuta väriä sai olla, kunhan se sopi pääväriin. Tilaaja myös mainitsi, että kimppu voisi olla pyöreä ja matala, mutta ei kovin morsiuskimppumainen ja tiivis. Budjetti oli 25 euroa.
Lähdin liikenteeseen juuri oikean värisistä neilikoista joiden kaveriksi pääväriä tuomaan valikoitui violetti eustoma. Lisäksi kimppuun tuli haalean vaaleanpunainen pioni, vaaleanpunaista ruusua ja poimulehteä. Väli- ja koristevihreänä käytin nahkasanikan ja salalin lisäksi pistaasia ja unelmaa.

Sain keveillä materiaaleilla luotua kimppuun juuri sen rennomman ilmeen, jota haettiin ja asiakas oli tyytyväinen. Pakkasin sen myös kauniisti ojentamista varten sellofaanipakettiin.

Lähiviikko 7 - Somistusta, asetelmia ja muuta sirkusta

Viimeinen lähiviikko alkoi pääsiäistunnelmissa. Meillä oli tehtävänä koristaa kasa ruukkukukkia myymälään myyntiä varten seuraavan viikon pääsiäistä varten. Toimeksi siis. Aika joutuisasti saivat ruukut uudet vaatteet ja korit ylleen.

Muuten viimeisellä viikolla kokeiltiin vähän uudenlaisia tekniikoita, siis sellaisia, joita ei oltu vielä kokeiltu. Vaikka paljon on toki vieläkin sellaista, joista ei ole ollut puhettakaan.
 
Ensin teimme asetelman ruukkuun. Asetelman tuli olla radiaalinen, mutta niin, että kasvupiste olikin astian alapuolella sen sijaan, että se olisi tyypillisesti ollut astian sisällä. Värimaailman piti sopia astian väriin ja työ sai olla vähän läpinäkyvä.

Sienitekniikka alkaa olla kivasti hallinnassa. Tässä ei ollut mitään ongelmaa ja sain kiitosta värivalinnoistani.

Saimme myös kokeilla asetelmatekniikkaa, jossa maljakon sisään tehtiin alumiinilangasta ikään kuin kehikko, mihin materiaalit pistettiin. Puhe oli myös mikado-tikkujen käytöstä. Tämän tein aika pikaisesti, kun sain pajunkissoista idean tehdä vähän modernimman pääsiäisteemaisen asetelman pajunoksista ja keltaisista neilikoista, jotka yhdistin mikadoilla lävistämällä. Asetelman piti olla lineaarinen, mikä nyt meni kevyesti metsään, kun tikut vetivät neilikat väkisin vähän vinoon. Käyttökelpoinen idea kuitenkin.

Seuraava työ oli ehkä jopa suosikkini koko vuonna. Teimme asetelman laakeaan astiaan sienitekniikalla. Sieni kiinnitettiin pohjaan sienipidikkeellä, joka oli kiinni fix-massalla. Tuli nekin tutuiksi. Mikäs siinä täyttäessä kulhoa kukilla. Saatavilla oli ihanan keväisen värisiä kukkia ja tästä tulikin aika hempeä, mutta raikas kuitenkin. Upeita asetelmia saa siis näinkin, vaikka korkeutta ei paljoa tulisikaan.

Saman työn voi tehdä myös toisin. Jonna oli ottanut merellisen ja väljemmän tyylin. Hillityn tyylikästä. 

Seuraava työ olikin jo todella erilainen. Kokeilimme kehikkokimppuja, jotka sai tehdä viuhkaksi, ympyräksi, sydämeksi tai miksi nyt keksikin. Nämä kimput ovat hyvin näyttäviä esimerkiksi ojennettaviksi kimpuiksi, mutta niihin ei mene paljoa materiaalia.
Tekniikassa siis tehdään ensin kimpulle kehikko, joka voi olla tehty mistä vain soveltuvasta, esimerkiksi pajun oksista tai alumiinilangasta. Me käytimme kanaverkkoa, joka täytetään esimerkiksi meriheinällä, sisalilla tai sammalella, joka samalla naamioi kanaverkkoa. Sitten kukat pistellään koristellusta kehikosta läpi. Kukkien tulee olla aika jäykkävartisia ja niiden lisäksi on hyvä käyttää esimerkiksi mikado-tikkuja tanakoittamaan rakennetta. Kun materiaalit ovat paikoillaan, kootaan varret ja tikut spiraaliin ja sidotaan tiukasti kiinni.

Opettajan kehikko täytettiin naavatillandsialla eli ilmakasvilla.

Itse lähdin dramaattisen tummien ruusujen inspiroimana tekemään hieman synkemmän puoleista, itämaishenkistä viuhkaa. Muuten tekeminen onnistui ihan hyvin, mutta ruusuissa oli niin ohuet varret, että ne eivät tahtoneet pysyä suorassa. Vahvistin rakennelmaa siis vähän pajun oksilla opettajan vinkistä. Se auttoi vähän, mutta jälkiviisaana olisin voinut jättää yhden tai kaksi ruusua pois, niin työ olisi ollut tukevampi, mutta silti näyttävä. Tämä olisi sopinut vaikka goottimorsiamelle kimpuksi.

Tässä esimerkki siitä, millainen on vastaavalla tekniikalla tehty pyöreä työ. Tekijää en muista.

Sitten kokeilimme vielä muoto-asetelmaa. Ideana on täyttää sieni niin, että sen muoto ei katoa. Sitä olisi hyvä jopa korostaa materiaaleilla. Sientä ei tarvitse välttämättä peittää kokonaan vihreillä, vaan sen voi täyttää vaikkapa pienillä kukilla.

Tässä oli opettaja Helin esimerkki aiheesta. Eukalyptuksen lehdet näyttävät todella kauniilta näinkin käytettynä.















Halusin kokeilla peittää sienen mukavan tanakoilla ja kiiltävillä muratinlehdillä. Se näyttikin aika hyvältä. Kukkien kohdalla pidättelin itseäni, etten päästäisi runsauden tautiani taas valloilleen. Muratin oksan keitaisin vielä sydämen muotoa myötäilemään. Tästä tulikin aika kiva näin hillittynä.

Lähiviikko 6, osa 4 - Morsiuskimppu omin varsin

Viimeisenä morsiussidonnan tunneilla teimme kimpun omin varsin, mikä tällä hetkellä varsin suosittu kimpputyyppi morsianten keskuudessa. Kimppua ei siis tehdä spiraaliin vaan varret tulevat suoraan. Kimpun profiili voi olla pyöreä tai laskeutuva, mutta siinä on huomioitava se, miten kukka itse käyttäytyy. Laskeutuvaa kimppua ei voi tehdä tällä tekniikalla jäykkävartisista kukista vaan valua osa täytyy muodostaa pitkistä laskeutuvista kasveista.

Kun kimppua kootaan keskuskukan ympärille, pitää materiaaleja hiukan taivuttaa, mitä pidemmälle reunoja kohti edetään. Tämän vuoksi jäykkien ja helposti katkeavien materiaalien kanssa täytyy olla varovainen. Joitain materiaaleja saa taipumaan paremmin, kun niitä hiukan lämmittää käsissä.
Koska varret jäävät näkyviin, ne siistitään todella siisteiksi. Se osa, josta kimppua kannetaan, päällystetään ensin kukkateipillä ja sitten koristellaan esimerkiksi nauhalla.













Itse lähdin tekemään keväistä kimppua, sillä valikoimissa oli ihania kevään kukkia, kuten helmililjaa ja tasetteja eli sarjanarsisseja. Pääkukkana oli valkoinen ruusu ja keveyttä ja metsäisyyttä mukaan toi lempikukkani vahakukka ja hienohelma. Apinaruohosta tein muutaman lenkin erityisyksityiskohdaksi.

Tämä oli suosikkini viikon kimpuista. Tekeminen on jokseenkin vaivatonta, kunhan idean saa ja onnistuinkin saamaan kimppuun kivan kevättunnelman.

Lähiviikko 6, osa 3. – Glamelie-kimppu

Seuraavaksi päästiin sellaisen kimpun tekoon, jota olin vähän jännittänytkin. Tekniikka nimittäin vaikutti kovin vaikealta. Glamelie tarkoittaa siis kimppua, joka on kuin yksi iso kukka. Se kootaan kokonaan kukan terälehdistä. Oikeastaan meidän työmme on nimeltään rosemelie, koska käytimme
siihen ruusun terälehtiä.

Glamelieen siis tarvitaan paljon terälehtiä, joista poistetaan kova kantaosa. Työtä helpottaa, jos terälehdet jakaa jo valmiiksi koon mukaan kolmeen eri kasaan. Lisäksi työhön tarvitaan paljon ohuesta rautalangasta leikattuja hakasia. Nämäkin on järkevää tehdä etukäteen.


Kokoaminen aloitetaan langoittamalla ensin yksi kokonainen ruusu. Varren vahvuus suhteutetaan siihen, minkä kokoinen työstä on tarkoitus tulla. Tarvittaessa vartta voi vahvistaa. Sitten keskusruusuun aletaan kiinnittää irtonaisia terälehtiä hakasilla yksi kerrallaan. Hakaset työnnetään kiinni hieman alaviistoon ja niitä kannattaa käyttää kaksi yhtä terälehteä kohden. Terälehdet kiinnitetään aina hieman lomittain edellisen päälle, kuten ne ruusussa luonnollisesti olisivat. Alussa kannattaa käyttää pienempiä terälehtiä ja loppua kohden suurempia.

Me käytimme vain hakasia, mutta yksi tapa glamelien tekoon on myös koota se langoitetuista kolmen terälehden nipuista. Paljon käytetään myös sekatekniikkaa, jossa aloitetaan hakasilla ja jatketaan langoitustekniikalla, kun työn koko kasvaa.
 

Kun glameliemme olivat halutun kokoisia, valitsimme niille kimppupohjat. Tämä ei tietenkään ole pakollinen tapa tehdä glamelie-kimppua, mutta kehikolla saa helposti ja kauniisti työn takaosan piiloon.

Itse tein glamelieni kaksiväriseksi. Varsista tein jälleen valtikkamaisen. Pohjaksi olisin halunnut jotain pienempää, mutta menköön. Vedin sitten vähän överiksi koristelunkin ja kimalluksenkin suhteen. Ei yhtään minun näköistäni, mutta pitäähän tuotakin joskus tehdä. Työn tekeminen olijälleen hauskempaa ja helpompaa kuin luulin, vaikka keskittymistä se kyllä vaati.

Tässä Saran tyylinäyte siitä, että yksinkertainen on kaunista.

Lähiviikko 6, osa 2. – Pyöreä ja laskeutuva morsiuskimppu kahvaan

Seuraavaksi vuorossa oli pyöreän morsiuskimpun teko kahvaan sienitekniikalla. Kimppu siis rakennetaan valmiiseen kahvaan, jossa on kasteltua kukkasieni.


Kahvaan tehtävän kimpun sitomiseen on hyvä olla kimpputeline. Muutoin kimpun sitominen voi olla hankalaa. Ensimmäisenä kahvaan sidotaan ns. mansettivihreät eli vihreät, jotka muodostavat kimpun ympärille nimensä mukaisesti hyvän kehyksen eli mansetin. Lehdet, joissa ei ole pitkää vartta, pistetään sieneen haarukkalangoituksen avulla.

Seuraavaksi tehdään kukilla kimpun muoto ääripisteiden avulla sekä asetetaan keskuskukka paikoilleen. Tässä kohtaa on jo hyvä pitää mielessä, ettei anna muodon lipsahtaa neliömäisen puolelle. Loput sidonnasta tapahtuukin sitten aivan kuin sieneen tehtävää asetelmaa tehdessä. Siitä on pidettävä huolta, että muoto säilyy pyöreänä. Varsia ei myöskään saa työntää liian syvälle sieneen, koska sienitilaa on vain vähän.

Lopuksi viimeistellään kimpun takaosa liimaamalla mansettilehtien takapuolelle lisää lehtiä niin, että langoituksessa käytetyt rautalangat peittyvät. Kahvan voi myös halutessaan päällystää. Käytännössä se olisi helpompi tehdä ennen kimpun sitomista, mutta silloin sienestä valuva vesi saattaa kastella ja sotkea nauhan.













Lähdin omassa kimpussani liikenteeseen murretun värisistä neilikoista, joiden ympärille muodostui talvimorsiamen kimppu. Ihastuin kovasti muratin lehtiin ja marjoihin materiaalina. Onnistuin mielestäni materiaalivalinnoissa ja kimpun muodossa hyvin, mutta suuret neilikat saavat ilmeen vähän raskaaksi. Tähän olisi voinut auttaa se, että olisin tehnyt kimpusta ihan pikkuisen suuremman, jolloin neilikat eivät olisi niin hallitsevia.

Laskeutuvan kimpun tekniikka on muuten hyvin lähellä pyöreää kimppua, mutta se tehdään kallistettuun kahvaan ja sillä on muutamia omia niksejään, joihin tulee kiinnittää huomiota. Mansettivihreät sidotaan saman tapaan, mutta jo niiden kohdassa aletaan muodostaa kimpulle roikkuvaa latvaa, jonka tulee olla linjassa kahvaan nähden. Keskuskukkaa asettaessa pitää olla tarkkana siinä, että kukka tulee kahvan linjan mukaisesti hieman yläviistoon. Ääripisteiden kukkia asettaessa pitää samalla lailla latvakukkaa asettaessa pitää olla silmä kovana siinä, että latva tulee suoraan.

Kimpun sitominen jatkuu latvasta. Latvaan tulevat raskaat materiaalit tulisi aina lukituslangoittaa, jotta ne eivät pääsisi putoamaan, vaikka morsian ravistelisi kimppuaan kuinka villisti juhliessaan. Siihen kannattaa käyttää kaunista, kevyttä ja laskeutuvaa materiaalia. Latvasta ei saisi tulla liian raskas, vaan siitä tulisi nähdä hieman läpi. Siinä kannattaa käyttää myös ketjutustekniikkaa roikkuvien elementtien luomiseksi eli sitoa esimerkiksi lehtiä, kukkia tai muuta koristetta roikkumaan köynnöksenä kimpusta. Itse ketjutin kimppuun tötteröksi käärittyjä eukalyptuksen lehtiä.

Kun kimppua työstää kohti keskustaa, kannattaa myös muiden kukkaryhmien lomaan asettaa jotain valuvaa materiaalia kohti latvaa korostamaan kimpun ilmettä ja muotoa.

Kimpun takaosa viimeistellään kuten pyöreässä kimpussa, mutta vihreät saavat mukailla kimpun muotoa.

Olin hyvin tyytyväinen kimppuuni. Materiaalivalinnat ovat suunnitelmani mukaan hempeään romanttiset ja muoto onnistunut. Livautin mukaan myös alumiinilankaan pujotelluista hypericumin marjoista lenkin tuomaan yllättävän lisäelementin kimppuun. Ensin epäröin sopiiko se romanttiseen tyyliin, mutta ainakaan minun silmääni se ei riitele. Nyt onnistuin myös pitämään työn ilmavana, kimppu ei näytä täyteen tungetulta. Opettaja olisi toivonut mukaan enemmänkin eukalyptus-ketjua.