Seuraavaksi teimme kukin ensimmäiset hautalaitteemme eli surulaitteemme. Se tehdään käytännössä hyvin samaan tapaan arkkukoristeen kanssa, mutta tasaisella pöydän pinnalla. Pohja- eli sidontavihreät asettuvat vaakatasoon. Perinteisimmässä pisaranmuotoisessa laitteessa mittasuhteet ovat pituudessa 1/3 ja 2/3 keskustasta, leveyssuuntaan ääripisteet tulevat 1/3 keskustasta. Laitteen keskikukka eli korkein kohta on noin 1/3 laitteen pituudesta. (ks. kuva)
Hautalaitteen muoto siis luodaan ääripisteiden kukilla. Pitkä linja latvan ja keskuskukan välillä yhdistetään yhdyskukalla.
Koristevihreät ovat hautalaitteessa tärkeitä, sillä niillä luodaan työn ilmavuus. Tässä yksi vinkki siitä, miten esimerkiksi liljan herkän kukan saa tuettua tukevasti vihreällä lehdellä, joka samalla tuo kukalla tilaa.Leikimme jälleen kukkakauppaa eli saimme deadlinen sille, milloin laitteen piti olla valmis ja valitsimme käytettävän materiaalin niin, että laitteelle tuli hintaa korkeintaan 80 €. Pääkukan tuli olla neilikka. Työstäminen oli mukavaa ja joutuisaa, sienityöt alkavat jo sujua hyvin, kun joka liikettä ei tarvitse miettiä. Tein kuitenkin jälleen sen tempun, että ahnehdin erilaisia kukkia aivan liikaa. Vähempi olisi riittänyt ja osan olisi kannattanut korvata vihreillä. Opettaja joutui lopussa kieltämään minua laittamasta yhtään kukkaa enää.
Periaatteessa mittasuhteeni ja muotoni olivat onnistuneet ja värivalinnat toimivat, mutta laitteesta tuli aivan liian tiivis ja pienikokoinen. Väljyydellä siihen olisi saanut lisää kokoa. Budjetissa kyllä pysyin, mutta sillä hinnalla pitäisi saada jo suurempi laite.
Minun laitteeni on kuvassa keskellä ja tästä näkee hyvin, miten paljon pienempi se on muihin verrattuna.
Koskahan sitä oppii noudattamaan ”Less is more”-periaatetta? Tosin tällaiset epäonnistumiset ovat niitä parhaita opinpaikkoja. Virheistään oppii, joten täydellistä jälkeä ei kai tarvitsekaan opetteluvaiheessa tulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti