Syksyn inspiroimia kransseja

Syksy on värkkääjille oikeaa kulta-aikaa, kun luonto on täynnä kaunista, kätevää ja ilmaista materiaalia askarteluihin. Vielä ei ole edes se paras aika, se koittaa sitten, kun lehdet ovat pudonneet niin, että risujen käyttö helpottuu. Tietysti aina pitää muistaa Jokamiehenoikeudet, eli vain maahan pudonneita oksia, käpyjä, lehtiä, yms. saa kerätä missä vain, muuhun tarvitaan maanomistajan lupa. Itsellni on se onnenkantamoinen, että suvulla on paljon metsää, joten luvallista materiaalia on enemmän kuin tarpeeksi.

 Itse olen viime viikkoina saanut aikaan muutaman kranssin. Tässä ensimmäiseksi itselleni oman puuatrhan antimista tehty kranssi. Pohjana oli jostain alelaarista mukaan napattu valmis kranssi, josta riisuin vanhat koristeet. Somisteena tuijaa, syyshortensiaa, laventelia, sinipiikkiputkea ja hopealankaa. Kiepautin vielä ympärille pari oksaa murattia. Pitsinauha viimeisteli rustiikkisen maalaisromantiikan.

Hieman hortensian kukat ovat menettäneet väriään kuivuttuaan kuvauksen jälkeen, muuten kranssi on pysynyt oikein hyvänä.

Äidilleni ja tädilleni tein oksakranssit, joiden pohjaan käytin pihlajaa. Etenkin vanhoissa pihlajan oksissa tapaa olla kaunis harmaa sävy ja vähän sammalta tuomassa omaa luonnettaan askarteluihin.

Ylemmässä koristeena muun muassa vaahteranlehteä, riidenliekoa, mustikanvarua, lepän käpyjä, pellavaa ja noita suloisia vaaleanvihreitä lehmuksen pallomaisia siemeniä. Lehmuksen siemenistä voisi kyllä kehitellä vaikka mitä kivaa, mutta ne ovat harmi kyllä aika hentoisia, mikä vaikuttaa käyttöön jonkin verran.

Kummassakin kranssissa käytin hyödyksi myös kesäkukakistutuksista napattua murattia, joka kestää ja kuivuu kyllä kauniisti. Näissä kransseissa ideana oli se, että halutessaan koristeet saa helposti irti ja käyttää pohjakranssia sellaisenaan tai uudestaan teemaan sopivasti koristettuna.

Seuraa Syreenimajaa Bloglovin'issa

Follow my blog with Bloglovin

Annabel-verenpisaran pauloissa

Kun keväällä ostin verenpisaran pistokkaita, valitsin amppeliin herkän vaaleanpuna-valkoisen kerrotun Annabelin. Taimissa mainittiin lajikkeen sopivan amppelissa kasvatettavaksi, mutta kasvun edetessä ja tietoa hakiessani palajstui, että lajke ei lekaan riippakasvuinen. Mutta väliäkös tuolla, sillä tämä ei myöskään ole tanakasti pystykasvuinen ja versojen kasvaessa pituutta ne alkavat kyllä nuokkua. Ja etenkin kukkivana kukkien paino vetää oksia alaspäin.

Annabel antoi odottaa kukintaansa todella pitkään. En tiedä, oliko se kenties hieman nälkäinen jossain vaiheessa, vaikka ritin tarvttavasti sitä lannoittaa. Vaati lopulta kärsivällisyyden lisäksi lannoituksen lisäämistä ja hieman Jaakontaika-käsittelyä, että tämä kaunotar rohkeni vihdoin paljastamaan kaikki sulonsa.

Kukinta on runsaampaa kuin uskalsin toivoakaan.

Eikö ole hengstyttävän hurmaava? Onnistuin valitsemaana uskomattoman kauniit lajikkeet, mutta nälkä kasvaa syödessä, kun tiedän mitä upeuksia olisi vielä odottamassa. Apua, miten kaikki ahtuisi rivitaloasunnon pihapiiriin? 

Nyt kun olen tämän kesän rakastunut ujsti verenpisaroihini, niin väistämättä lähestyvä talvetus hirvittää, kun en ole sitä aiemmin tehnyt. Toivotaan, että kaunottareni selviytyvät.

Muut kesäkukat alkavat jo hieman ränsistyä, mutta jotkut silmänilot vielä porskuttavat verenpisaran lisäksi. Ostin heinäkuun lopulla erään puutarhamyymälän saattohoitohyllystä eli alehyllystä suuren muurinkellon, joka oli heidän (ehkä kyseenalaisessa) hoidossaan lopettanut kukintansa. Sain oitis vision laittaa kauniin sininen muurinkello ja toisessa ruukussa ylikasvanut hopealanka ovaalin malliseen ruukkuun. Näin tehtiin ja nyt viikkojen kitkuttamisen jälkeen muurinkellokin sai kerättyä sen verran voimia, että se innostui taas kukkimaan. Aika hyvä visio.

Myös keväällä heräteostoksena tehty eukalyptus eli kuumepuu kukoistaa. Eukalyptus on sidonnassakin suoikkimateriaalini ja haluaisin kovasti pitää tämän elossa. Talvetuksesta vain löytyy ristiriitaista tietoa. Toisaalla sanotaan viihtyvän talven ihan huoneenlämmössä, toisaalla neuvotaan viemään viileään. Pitänee vielä kaivella tarkemmin tietoa. Tämä ilemisesti kasvaa viihtyessään suureksi ja ajatus isosta ihanasti tuoksuvasta eukalyptuspuusta viehättää minua - ainakin niin kauan, kuin tilaa asunnossa riittää.

Opintojen viimeistelyjä näytöillä

Viime viikolla oli ainakin minun viimeinen lähiviikkoni ennen puutarhuriksi valmistumista. Teimme pienellä porukalla somistuksen ja tekstaamisen näytön koulun myymälässä ja itse tein vielä hautalaitenäytön, sillä se jäi harjoittelustani ajanpuutteen vuoksi uupumaan.

Somistusnäytössä päätimme viiden hengen ryhmässä teemaksi sadonkorjuun, mutta ei vielä ihan syksyisiä värejä. Saimme kiitosta tilan käytöstä ja sommittelusta, mutta ikkunan oikeassa reunassa olisi saanut olla voimakkaampaa ilmettä. Nyt se jäi muuhun verrattuna liian keveäksi.

Tekstauksen hallitseminen näytettiin hintalapuissa.

Hautalaitenäyttöä varten olin itse tuonut mukanani sinipiikkiputkea, pellavaa ja vihreitä. Pääkukaksi piti valita neilikka, loput vapaata valintaa. Päädyin isotähtiputkeen ja pienikukkaiseen ikiviuhkoon. (Miksi en sitten valinnut suurempaa sini-ikiviuhkoa, kun sitäkin oli saatavilla? Kas siinä kysymys)

Saatoin tehdä taas sen virheen, että valitsin muiksi kukiksi liian pientä kukkaa. Tämän vuoksi tavaraa piti saada laitteeseen aika paljon, vaikka yritinkin tilannetta pelastaa välivihreillä ja käytin pienempiä kukkia leikkaamalla oksat viisaasti niin, ettei hukkamateriaalia tullut. Pienen materiaalin käytössä on kuitenkin aina se riski, että ilmeestä tulee rauhaton.

Kyllähän tuosta mielestäni tuli herkän kaunis ja hyvän muotoinen, vaikka tosiaan todellisuudessa aika kallis pläjäys, luonnonmateriaalin käytöstä huolimatta.

Olen kuitenkin tyytyväinen näin toiseksi hautalaitteekseni. Parannusta on ainakin ensimmäiseen, ilmavuuttakin löytyy nyt hyvin. Rusetti olisi voinut olla suurempi.

Se minua kuitenkin lohduttaa, että tosielämässähän harvoin pystyy sitä mokaa tekemään, että materiaalia tulisi liikaa. Asiakkaan tilaamissa laitteissa on harvoin montaa erilaista kukkaa ja niissä on budjetti, joten materiaalia ei voi käyttää määräänsä enempää.

Paluu opintojen ensimmäseen vuoteen

Olen perehtynyt tässä blogissa lähinnä puutarhatalouden perusopintojen toiseen lukuvuoteen, jolloin opiskelimme jo erikoistumisopintojamme. Minä siis puutarha- ja kukkakaupan koulutusohjelmassa, toinen vaihtoehto olisi ollut viherala, eli enemmän käytännön puutarhapuolelle keskittyvä koulutusohjelma.

Ensimmäisen vuoden kuitenkin opiskelimme kaikki yhdessä puutarhatalouden perusteita. Nyt kun opinnot lähenevät loppuan, haluan vähän muistella, mitä ensimmäisen vuoden aikana opiskeltiin.

Avomaatuotanto 

Avomaatuotannossa perehdyttiin siis ulkona tapahtuvaan viljelyyn. Perehdyimme esimerkiksi erilaisiin maalajeihin ja niiden tunnistamiseen, maanparannukseen sekä siihen, kuinka maata kannattaa lannoittaa ja kalkita. Kävimme läpi myös sitä, miten hyötykasvien viljelyssä hyödytään viljelykierrosta ja miten kasveja suojellaan viljelyssä tuholaisilta ja kasvitaudeilta.

Tässä testasimme kemiallisilla reaktioilla maan happamuus- ja ravinneominaisuuksia.

Tutustuimme erilaisiin avomaan kasveihin koululla, jossa viljellään hedelmiä, marjoja ja vihanneksia. Tutustuimme myös varttamiseen ja siihen, kuinka sen avulla voidaan lisätä esimerkiksi tiettyä omenalajiketta uuteen puuhun. Tutustuimme myös omenapuiden ja muiden kasvien leikkaamiseen, vaikka tarkemmin tälle alueelle mentiin viherpuolella erikoistumisopintojen aikana. Mutta osaanpa ainakin itse leikata nykyään omenapuun.

Varttamisen perusteita. 

Keväällä teimme näyttötyönä koululle istutuslaatikoihin vihannesviljelmät. Täytimme laatikot mullalla, kalkitsimme ja lannoitimme sen tarpeen mukaan ja kylvimme valitut vihannekset laatikoihin. Vihanneksia myytiin sadonkorjuuaikaan myymälän asiakkaille.

Kasvihuonetuotanto

Kasvihuonetuotannossa tutustuttiin tietenkin siihen, mitä vaaditaan erilaisten kasvien kasvattamiseen kasvihuoneympäristössä. Opimme erilaisista kasvualustoista, katselu- ja lannoitusjärjestelmistä, kasvihuoneiden pimennyksestä sitä vaativille kukille kuten joulutähdille ja kasvihuoneissa käytettävistä lisävalaistuksesta. Tutustuimme myös siihen, miten kasvihuoneessa voidaan käyttää kimalaisia pölyttäjinä ja erilaisia petohyönteisiä biologisena suojelukeinona tuholaisia vastaan.

Miljoona, miljoona joulutähteä. Näiden viljelystäkin tiedän nykyään paljon.

Perehdyimme hieman myös kemialliseen kasvunsäätelyyn eli siihen, miten kasvien kasvua voidaan kiihdyttää tai hidastaa tarpeen mukaan kemiallisten aineiden avulla.
Koululla kasvatetaan kasvihuoneissa muun muassa joulutähtiä, tomaattia ja muita vihanneksia, joten niiden tuotantoon mekin pääasiassa perehdyimme. Opiskelimme myös erilaisten viherkasvien tunnistamista ja hoitamista.

Viherrakentaminen

Viherrakentamisen puolella tutustuttiin erilaisten viheralueiden rakentamiseen ja ylläpitoon. Opimme teoriaa esimerkiksi nurmialueen perustamisesta ja ylläpidosta, puutarhakasvien istuttamisesta, eri työvälineistä ja niiden turvallisesta käytöstä. Opimme myös ajamaan Avant-pienkuormaajaa ja Gator-maastoajoneuvoa.

Lähiviikoilla teimme paljon käytännön puutarhatöitä koulun alueella.
Opimme myös tunnistamaan kymmeniä puutarhakasveja, sekä niiden nimet ja tieteelliset nimet.

Kasvibiologia

Ensimmäiseen lukukauteen kuului myös kasvibiologian opintojakso. Kasvibiologia on osittain samaa asiaa, mitä on käyty läpi jo peruskoulussa – kasvien osia, solutason biologiaa ja kasvin toimintaa. Mukana oli myös paljon syventävää tietoa esimerkiksi siitä, mistä kasvien värit johtuvat, miten hedelmät muodostuvat ja mitä kasvissa tapahtuu, kun se valmistautuu talveen ja miten talvehtiminen voi epäonnistua. Paljon hyödyllistä taustatietoa puutarhurille siis.

Valinnaiset – tilojen ja tapahtumien koristaminen ja pihasuunnittelu

Ensimmäiseen vuoteen kuului valinnaisena joko puuvartisten kasvien hoitamisen tai tilojen ja tapahtumien koristelun ja näyttelytoiminnan opintojaksot. Itse valitsin koristelun ja näyttelytoiminnan, koska tiesin jo suuntautuvani kukkakaupan puolelle, joten siitä oli minulle enemmän hyötyä.

Suunnittelimme piirustuksia myöten koulun kevätmessuille myymälän ja sen ulkopuolen koristelun, minkä lisäksi toteutuminen sen hieman yhdistäen parhaita ideoita kaikkien töistä.

Somisteeksi ja myytäväksi tekemiämme sammalpöllöjä.

Itse kävin ensimmäisen vuoden aikana myös pihasuunnittelun kurssin. Se kuuluisi oikeastaan viherpuolelle, mutta halusin itse oppia pihasuunnittelua, joten kävin kurssin kokonaan ylimääräisenä.

Teimme pihasuunnitelman Lappajärvellä sijaitsevalle rivitaloyhtiölle. Suunnitelman teko oli yllättävän iso ja raskas rupeama, sillä siinä piti huomioida paljon pieniä yksityiskohtia – mihin oleskelualueet sijoitetaan, tarvitaanko laatoituksen alle kantavat perustukset, miten paljon kivimateriaaleja mihinkin tarvitaan, mitä kaikki tulisi maksamaan ja niin edelleen. suunnitelmaa ei todellakaan voinut tehdä suurpiirteisesti, vaan kaikki materiaalitkin piti laskea millintarkasti.

Lisähaastetta tehtävään toi se, että kaikki kasvit eivät olleet vielä tuttuja, joten niiden valitsemisessa kului enemmän aikaa. Enpä enää myöskään ihmettele, miksi suunnitelmat maksavat - niiden takana kun on aika suuri työ.

Olen kuitenkin iloinen siitä, että kävin kurssin, sillä vaikka en jatkossa yhtään suunnitelmaa tekisikään itse, on hienoa ymmärtää muiden tekemiä suunnitelmia.

Työssäoppiminen

Ensimmäisen työssäoppimisjaksomme aloitimme Taitaja-kisoissa Seinäjoella. Kuuluin viherrakentamisalueen tiimiin, eli olin mukana rakentamassa ja purkamassa kisa-aluetta ja avustamassa kilpailijoita kisan ollessa käynnissä.

Tältä näytti kilpailualue tauon aikana. 

Varsinaisen työssäoppimisen suoritin Hantulan taimessa Lapualla. Tehtäviini kuului kesäkukkien, puiden, pensaiden ja perennoiden hoito (kastelu, lannoittaminen ja muu tarvittava ylläpito) sekä myynti ja asiakaspalvelu.

 Tämä työssäoppiminen oli oikea tietopankki ja opin harjoittelun aikana valtavasti uusia kasveja ja niiden hoitoa. Jäin harjoittelun jälkeen taimistolle myös töihin, joten kesän jälkeen olin mahdollisesti triplannut tietoni puutarhakasveista ja kukista. Olisi tunnistustentitkin olleet paljon helpompia, jos olisi ensin ollut takana tämän kaltainen koulutus.

 

Projekti: Rungolliset verenpisarat

Minä olen jostain syystä aina rakastanut verenpisaroita. Pienenä piti tietenkin poksutella pulleita nuppuja salaa äidin amppelista (äiti ei jostain syystä arvostanut), vanhempana olin äitiäkin ahkerammin nyppimässä siemenkotia, jotta kukat jaksaisivat kukkia. Olivatkin ne komeita.

Nyt maaliskuun lopulla olin äitini kanssa Keskisellä ostoksilla, kun bongasimme kukkaosastolta pöydällisen pikkuisia verenpisaran pistokkaita. Ja millaisia verenpisaroita! Lajikkeita oli lukuisia vähän pienemmistä ja perinteisimmistä valtaviin kerrottukukkaisiin. Ja hinta vain 1,50 euroa kappale. Mehän innostuimme ja valitsin itselleni kolme amppeliin laitettavaksi ja kaksi toisenlaista, joista halusin alkaa kasvattaa rungollisia. Projekti, jota olen halunnut kokeilla siitä lähtien, kun kuulin sen olevan mahdollista.

Se tapahtuu käytönnössä siis niin, että pistokkaiden annetaan kasvattaa runkoon korkeutta poistamalla aina lehtien haaroista puskevat sivuversot. Ensimmäinen latvonta tehdään vasta sitten, kun haluttun rungonkorkeus on saavutettu, minkä jälkeen myös sivuversojen annetaan kasvaa latvukseen. Tässä voi hidaskasvuisilla lajikkeilla mennä parikin kesää.

Onnekseni minä taisin valita niin nopeakasvuisen lajikkeen, että taidan saavuttaa hyvän runkokorkeuden vielä tänä kesänä. Tässä verenpisarat noin kuukausi ostamisen jälkeen, tuettu jo ensimmäisen kerran.

Ja tässä samat kasvit elokuun alussa! Tukikepeillä mittaa puoli metriä, jouduin jo hankkimaan metrin korkuiset tuet.

Ja tiedän, tiedän. Kukkia ei kannattaisi antaa, koska se voi viedä voimia kasvulta. Mutta kun näkyvät venyvän pituutta kiitettävästi muutenkin ja en minä malta nyppiä nuppuja pois. Katsokaa nyt näitä!

Tämä lajike on nimeltään Tausendschön. Amppeliin laittamani on Annabel. Se voi kyllä hyvin, mutta hidaskasvuisempana on tehnyt vasta nuppuja. Kohta se kukkii, joten raportoin silloin siitäkin.

Asetelma luonnonkukista

Äitini on erään kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja. Yhdistys vietti juuri juhlapäivää, minkä vuoksi äiti pyysi minua tekemään jotain luonnonkukista koristukseksi juhliin. Toiveena oli Suomi100-teema, eli sinivalkoista.

Käytössäni oli vanha puinen kiulu asetelman astiaksi. Tungin sen pohjalle sanomalehtiä ja kiinnitin märkäsienen astiassa lähelle suuaukkoa. Käytin asetelmaan ainakin lupiinia, koiranputkea, hiirenvirnaa, mesiangervoa ja akileijaa. Vihreinä oli koivun oksat ja lupiinin lehdet.

Kovasti asetelma keräsi juhlassa kehuja. Minua hiukan arvelutti kukkien kestäminen, sillä en ehtinyt kylmäkäsitellä niitä yön yli. Totesin kuitenkin, että niiden ei loppujen lopuksi tarvinnutkaan kestää kauniina kuin muutaman tunnin. 

Ja mitä vielä! Joku yhdistyksen jäsen oli napannut asetelman mukaan kotiinsa miehensä syntymäpäiväjuhlien koristeeksi. Kukat olivat kuulemma olleet vielä seuraavanakin päivänä aivan freesejä.