Opintojen viimeistelyjä näytöillä

Viime viikolla oli ainakin minun viimeinen lähiviikkoni ennen puutarhuriksi valmistumista. Teimme pienellä porukalla somistuksen ja tekstaamisen näytön koulun myymälässä ja itse tein vielä hautalaitenäytön, sillä se jäi harjoittelustani ajanpuutteen vuoksi uupumaan.

Somistusnäytössä päätimme viiden hengen ryhmässä teemaksi sadonkorjuun, mutta ei vielä ihan syksyisiä värejä. Saimme kiitosta tilan käytöstä ja sommittelusta, mutta ikkunan oikeassa reunassa olisi saanut olla voimakkaampaa ilmettä. Nyt se jäi muuhun verrattuna liian keveäksi.

Tekstauksen hallitseminen näytettiin hintalapuissa.

Hautalaitenäyttöä varten olin itse tuonut mukanani sinipiikkiputkea, pellavaa ja vihreitä. Pääkukaksi piti valita neilikka, loput vapaata valintaa. Päädyin isotähtiputkeen ja pienikukkaiseen ikiviuhkoon. (Miksi en sitten valinnut suurempaa sini-ikiviuhkoa, kun sitäkin oli saatavilla? Kas siinä kysymys)

Saatoin tehdä taas sen virheen, että valitsin muiksi kukiksi liian pientä kukkaa. Tämän vuoksi tavaraa piti saada laitteeseen aika paljon, vaikka yritinkin tilannetta pelastaa välivihreillä ja käytin pienempiä kukkia leikkaamalla oksat viisaasti niin, ettei hukkamateriaalia tullut. Pienen materiaalin käytössä on kuitenkin aina se riski, että ilmeestä tulee rauhaton.

Kyllähän tuosta mielestäni tuli herkän kaunis ja hyvän muotoinen, vaikka tosiaan todellisuudessa aika kallis pläjäys, luonnonmateriaalin käytöstä huolimatta.

Olen kuitenkin tyytyväinen näin toiseksi hautalaitteekseni. Parannusta on ainakin ensimmäiseen, ilmavuuttakin löytyy nyt hyvin. Rusetti olisi voinut olla suurempi.

Se minua kuitenkin lohduttaa, että tosielämässähän harvoin pystyy sitä mokaa tekemään, että materiaalia tulisi liikaa. Asiakkaan tilaamissa laitteissa on harvoin montaa erilaista kukkaa ja niissä on budjetti, joten materiaalia ei voi käyttää määräänsä enempää.

Paluu opintojen ensimmäseen vuoteen

Olen perehtynyt tässä blogissa lähinnä puutarhatalouden perusopintojen toiseen lukuvuoteen, jolloin opiskelimme jo erikoistumisopintojamme. Minä siis puutarha- ja kukkakaupan koulutusohjelmassa, toinen vaihtoehto olisi ollut viherala, eli enemmän käytännön puutarhapuolelle keskittyvä koulutusohjelma.

Ensimmäisen vuoden kuitenkin opiskelimme kaikki yhdessä puutarhatalouden perusteita. Nyt kun opinnot lähenevät loppuan, haluan vähän muistella, mitä ensimmäisen vuoden aikana opiskeltiin.

Avomaatuotanto 

Avomaatuotannossa perehdyttiin siis ulkona tapahtuvaan viljelyyn. Perehdyimme esimerkiksi erilaisiin maalajeihin ja niiden tunnistamiseen, maanparannukseen sekä siihen, kuinka maata kannattaa lannoittaa ja kalkita. Kävimme läpi myös sitä, miten hyötykasvien viljelyssä hyödytään viljelykierrosta ja miten kasveja suojellaan viljelyssä tuholaisilta ja kasvitaudeilta.

Tässä testasimme kemiallisilla reaktioilla maan happamuus- ja ravinneominaisuuksia.

Tutustuimme erilaisiin avomaan kasveihin koululla, jossa viljellään hedelmiä, marjoja ja vihanneksia. Tutustuimme myös varttamiseen ja siihen, kuinka sen avulla voidaan lisätä esimerkiksi tiettyä omenalajiketta uuteen puuhun. Tutustuimme myös omenapuiden ja muiden kasvien leikkaamiseen, vaikka tarkemmin tälle alueelle mentiin viherpuolella erikoistumisopintojen aikana. Mutta osaanpa ainakin itse leikata nykyään omenapuun.

Varttamisen perusteita. 

Keväällä teimme näyttötyönä koululle istutuslaatikoihin vihannesviljelmät. Täytimme laatikot mullalla, kalkitsimme ja lannoitimme sen tarpeen mukaan ja kylvimme valitut vihannekset laatikoihin. Vihanneksia myytiin sadonkorjuuaikaan myymälän asiakkaille.

Kasvihuonetuotanto

Kasvihuonetuotannossa tutustuttiin tietenkin siihen, mitä vaaditaan erilaisten kasvien kasvattamiseen kasvihuoneympäristössä. Opimme erilaisista kasvualustoista, katselu- ja lannoitusjärjestelmistä, kasvihuoneiden pimennyksestä sitä vaativille kukille kuten joulutähdille ja kasvihuoneissa käytettävistä lisävalaistuksesta. Tutustuimme myös siihen, miten kasvihuoneessa voidaan käyttää kimalaisia pölyttäjinä ja erilaisia petohyönteisiä biologisena suojelukeinona tuholaisia vastaan.

Miljoona, miljoona joulutähteä. Näiden viljelystäkin tiedän nykyään paljon.

Perehdyimme hieman myös kemialliseen kasvunsäätelyyn eli siihen, miten kasvien kasvua voidaan kiihdyttää tai hidastaa tarpeen mukaan kemiallisten aineiden avulla.
Koululla kasvatetaan kasvihuoneissa muun muassa joulutähtiä, tomaattia ja muita vihanneksia, joten niiden tuotantoon mekin pääasiassa perehdyimme. Opiskelimme myös erilaisten viherkasvien tunnistamista ja hoitamista.

Viherrakentaminen

Viherrakentamisen puolella tutustuttiin erilaisten viheralueiden rakentamiseen ja ylläpitoon. Opimme teoriaa esimerkiksi nurmialueen perustamisesta ja ylläpidosta, puutarhakasvien istuttamisesta, eri työvälineistä ja niiden turvallisesta käytöstä. Opimme myös ajamaan Avant-pienkuormaajaa ja Gator-maastoajoneuvoa.

Lähiviikoilla teimme paljon käytännön puutarhatöitä koulun alueella.
Opimme myös tunnistamaan kymmeniä puutarhakasveja, sekä niiden nimet ja tieteelliset nimet.

Kasvibiologia

Ensimmäiseen lukukauteen kuului myös kasvibiologian opintojakso. Kasvibiologia on osittain samaa asiaa, mitä on käyty läpi jo peruskoulussa – kasvien osia, solutason biologiaa ja kasvin toimintaa. Mukana oli myös paljon syventävää tietoa esimerkiksi siitä, mistä kasvien värit johtuvat, miten hedelmät muodostuvat ja mitä kasvissa tapahtuu, kun se valmistautuu talveen ja miten talvehtiminen voi epäonnistua. Paljon hyödyllistä taustatietoa puutarhurille siis.

Valinnaiset – tilojen ja tapahtumien koristaminen ja pihasuunnittelu

Ensimmäiseen vuoteen kuului valinnaisena joko puuvartisten kasvien hoitamisen tai tilojen ja tapahtumien koristelun ja näyttelytoiminnan opintojaksot. Itse valitsin koristelun ja näyttelytoiminnan, koska tiesin jo suuntautuvani kukkakaupan puolelle, joten siitä oli minulle enemmän hyötyä.

Suunnittelimme piirustuksia myöten koulun kevätmessuille myymälän ja sen ulkopuolen koristelun, minkä lisäksi toteutuminen sen hieman yhdistäen parhaita ideoita kaikkien töistä.

Somisteeksi ja myytäväksi tekemiämme sammalpöllöjä.

Itse kävin ensimmäisen vuoden aikana myös pihasuunnittelun kurssin. Se kuuluisi oikeastaan viherpuolelle, mutta halusin itse oppia pihasuunnittelua, joten kävin kurssin kokonaan ylimääräisenä.

Teimme pihasuunnitelman Lappajärvellä sijaitsevalle rivitaloyhtiölle. Suunnitelman teko oli yllättävän iso ja raskas rupeama, sillä siinä piti huomioida paljon pieniä yksityiskohtia – mihin oleskelualueet sijoitetaan, tarvitaanko laatoituksen alle kantavat perustukset, miten paljon kivimateriaaleja mihinkin tarvitaan, mitä kaikki tulisi maksamaan ja niin edelleen. suunnitelmaa ei todellakaan voinut tehdä suurpiirteisesti, vaan kaikki materiaalitkin piti laskea millintarkasti.

Lisähaastetta tehtävään toi se, että kaikki kasvit eivät olleet vielä tuttuja, joten niiden valitsemisessa kului enemmän aikaa. Enpä enää myöskään ihmettele, miksi suunnitelmat maksavat - niiden takana kun on aika suuri työ.

Olen kuitenkin iloinen siitä, että kävin kurssin, sillä vaikka en jatkossa yhtään suunnitelmaa tekisikään itse, on hienoa ymmärtää muiden tekemiä suunnitelmia.

Työssäoppiminen

Ensimmäisen työssäoppimisjaksomme aloitimme Taitaja-kisoissa Seinäjoella. Kuuluin viherrakentamisalueen tiimiin, eli olin mukana rakentamassa ja purkamassa kisa-aluetta ja avustamassa kilpailijoita kisan ollessa käynnissä.

Tältä näytti kilpailualue tauon aikana. 

Varsinaisen työssäoppimisen suoritin Hantulan taimessa Lapualla. Tehtäviini kuului kesäkukkien, puiden, pensaiden ja perennoiden hoito (kastelu, lannoittaminen ja muu tarvittava ylläpito) sekä myynti ja asiakaspalvelu.

 Tämä työssäoppiminen oli oikea tietopankki ja opin harjoittelun aikana valtavasti uusia kasveja ja niiden hoitoa. Jäin harjoittelun jälkeen taimistolle myös töihin, joten kesän jälkeen olin mahdollisesti triplannut tietoni puutarhakasveista ja kukista. Olisi tunnistustentitkin olleet paljon helpompia, jos olisi ensin ollut takana tämän kaltainen koulutus.

 

Projekti: Rungolliset verenpisarat

Minä olen jostain syystä aina rakastanut verenpisaroita. Pienenä piti tietenkin poksutella pulleita nuppuja salaa äidin amppelista (äiti ei jostain syystä arvostanut), vanhempana olin äitiäkin ahkerammin nyppimässä siemenkotia, jotta kukat jaksaisivat kukkia. Olivatkin ne komeita.

Nyt maaliskuun lopulla olin äitini kanssa Keskisellä ostoksilla, kun bongasimme kukkaosastolta pöydällisen pikkuisia verenpisaran pistokkaita. Ja millaisia verenpisaroita! Lajikkeita oli lukuisia vähän pienemmistä ja perinteisimmistä valtaviin kerrottukukkaisiin. Ja hinta vain 1,50 euroa kappale. Mehän innostuimme ja valitsin itselleni kolme amppeliin laitettavaksi ja kaksi toisenlaista, joista halusin alkaa kasvattaa rungollisia. Projekti, jota olen halunnut kokeilla siitä lähtien, kun kuulin sen olevan mahdollista.

Se tapahtuu käytönnössä siis niin, että pistokkaiden annetaan kasvattaa runkoon korkeutta poistamalla aina lehtien haaroista puskevat sivuversot. Ensimmäinen latvonta tehdään vasta sitten, kun haluttun rungonkorkeus on saavutettu, minkä jälkeen myös sivuversojen annetaan kasvaa latvukseen. Tässä voi hidaskasvuisilla lajikkeilla mennä parikin kesää.

Onnekseni minä taisin valita niin nopeakasvuisen lajikkeen, että taidan saavuttaa hyvän runkokorkeuden vielä tänä kesänä. Tässä verenpisarat noin kuukausi ostamisen jälkeen, tuettu jo ensimmäisen kerran.

Ja tässä samat kasvit elokuun alussa! Tukikepeillä mittaa puoli metriä, jouduin jo hankkimaan metrin korkuiset tuet.

Ja tiedän, tiedän. Kukkia ei kannattaisi antaa, koska se voi viedä voimia kasvulta. Mutta kun näkyvät venyvän pituutta kiitettävästi muutenkin ja en minä malta nyppiä nuppuja pois. Katsokaa nyt näitä!

Tämä lajike on nimeltään Tausendschön. Amppeliin laittamani on Annabel. Se voi kyllä hyvin, mutta hidaskasvuisempana on tehnyt vasta nuppuja. Kohta se kukkii, joten raportoin silloin siitäkin.

Asetelma luonnonkukista

Äitini on erään kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja. Yhdistys vietti juuri juhlapäivää, minkä vuoksi äiti pyysi minua tekemään jotain luonnonkukista koristukseksi juhliin. Toiveena oli Suomi100-teema, eli sinivalkoista.

Käytössäni oli vanha puinen kiulu asetelman astiaksi. Tungin sen pohjalle sanomalehtiä ja kiinnitin märkäsienen astiassa lähelle suuaukkoa. Käytin asetelmaan ainakin lupiinia, koiranputkea, hiirenvirnaa, mesiangervoa ja akileijaa. Vihreinä oli koivun oksat ja lupiinin lehdet.

Kovasti asetelma keräsi juhlassa kehuja. Minua hiukan arvelutti kukkien kestäminen, sillä en ehtinyt kylmäkäsitellä niitä yön yli. Totesin kuitenkin, että niiden ei loppujen lopuksi tarvinnutkaan kestää kauniina kuin muutaman tunnin. 

Ja mitä vielä! Joku yhdistyksen jäsen oli napannut asetelman mukaan kotiinsa miehensä syntymäpäiväjuhlien koristeeksi. Kukat olivat kuulemma olleet vielä seuraavanakin päivänä aivan freesejä. 

Työssäoppimassa kukkakaupoissa

Olin suuntautumisvuoden aikana työssäoppimassa kahdessa eri kukkakaupassa, Kampin kukassa Helsingissä ja Kukkakammarissa Seinäjoella. Tässä kokoan nyt hieman kokemuksiani siitä.
Työssäoppimiset ovat äärimmäisen tärkeitä varsinkin meidän monimuotokoulutuksessamme, jossa lähiopetusta on vain vähän. Harjoittelupaikassa pääsee tekemään ja kokeilemaan oikeaa työskentelyä ja saa sitomiseen paremmin rutiinia. Kummassakin harjoittelupaikassani tuli esimerkiksi putsattua niin paljon erilaisia kukkia, että jo pelkkä materiaalien tunnistaminen ja ymmärrys niiden käsittelystä kasvoi älyttömästi. Oli myös todella tärkeää päästä näkemään kokeneiden floristien työskentelyä ja tekniikoita. Helsingissä esimerkiksi oli paljon suuria tilauksia, joiden tekemistä oli mielenkiintoista seurata. Jännittävimmät tilaukset tulivat Norjan kuninkaalle hänen valtiovierailunsa aikana. Siinä ei tarvinnut materiaaleja säästellä. Helsingissä tilattiin yleisesti muutenkin näyttävämpiä ja suurempia kimppuja kuin Seinäjoella. Tyyli oli muutenkin runsaampi

Omat työtehtäväni kukkakaupoissa olivat leikkokukkien käsittely, liikkeen kunnossapito, sitominen, kukkien toimittaminen, kausi- ja viherkasveista huolehtiminen sekä tietysti asiakaspalvelu siinä määrin, kun pystyin kokemuksellani sitä tekemään.
Asiakaspalvelun osuus oli harjoittelussa ensiarvoisen tärkeää, koska oikeita asiakaskohtaamisia on kouluympäristössä vaikeampi järjestää. Asiakaspalveluun kuului mm. tilausten vastaanottaminen, kukkien myyminen ja pakkaaminen. Pakkaamisessa opin sen tärkeimmän rutiinin Seinäjoella, missä olin jo valmiimpi palvelemaan asiakkaita enemmän.

Muutamia esimerkkejä Helsingissä tekemistäni kimpuista.

Siitä olen hieman harmissani, etten vielä saanut paljoa kokemusta asiakkaille sitomisesta heidän ollessaan paikan päällä. Joitain yksinkertaisimpia kimppuja sain tehdä, mutta olen kimpuntekijänä vielä niin hidas, että monimutkaisemmat kimput odottaville asiakkaille tekivät kokeneemmat sitojat. Sain kuitenkin tehdä paljon myyntikimppuja. Tässä esimerkkejä niistä.

---

Seinäjoella tein myös asiakaspalvelun, asetelman ja spiraalikimpun näytöt. Asiakaspalvelusta sain kovasti kiitosta. Oin talon käytännöt nopeasti, minkä jälkeen pystyin palvelemaan asiakkaita itsenäisesti.
Asetelman tein asiakkaan tilauksen perusteella. Asiakas toimitti itse liikkeeseen kristalliastian ja lepän oksia, joista toivoi asetelman. Muutoin hän antoi vapaat kädet.
Päätin tehdä asetelmasta melko modernin ja radiaalisen astian ulkopuolisella kasvupisteellä. Halusin asetelmasta myös hieman läpinäkyvän.

Käytin asetelmaan oksien lisäksi amatsoninliljaa, dramaattisen tummanviolettia tuoksuhernettä, valkoista eustomaa, perunanarsissia ja ruusua. Vihreänä oli eukalyptus. Koska sieni näkyi kristallimaljan läpi, päällystin sen ensin kevyesti meriheinällä.

Lähtökohtana oli asiakkaan toiveiden mukaisesti lepän oksien profiili, josta hän piti. Onnistuin mielestäni hyvin luomaan oksien tunnelmaa viemättä kuitenkaan huomiota niiltä itseltään. Materiaalin määrä pysyi maltillisena ja värimaailma on tasapainoinen.

Kimpputilauksessa toivottiin, että kimpussa olisi vastaanottajan lempiväriä eli lilaa eri sävyinä. Myös muuta väriä sai olla, kunhan se sopi pääväriin. Tilaaja myös mainitsi, että kimppu voisi olla pyöreä ja matala, mutta ei kovin morsiuskimppumainen ja tiivis. Budjetti oli 25 euroa.
Lähdin liikenteeseen juuri oikean värisistä neilikoista joiden kaveriksi pääväriä tuomaan valikoitui violetti eustoma. Lisäksi kimppuun tuli haalean vaaleanpunainen pioni, vaaleanpunaista ruusua ja poimulehteä. Väli- ja koristevihreänä käytin nahkasanikan ja salalin lisäksi pistaasia ja unelmaa.

Sain keveillä materiaaleilla luotua kimppuun juuri sen rennomman ilmeen, jota haettiin ja asiakas oli tyytyväinen. Pakkasin sen myös kauniisti ojentamista varten sellofaanipakettiin.

Lähiviikko 7 - Somistusta, asetelmia ja muuta sirkusta

Viimeinen lähiviikko alkoi pääsiäistunnelmissa. Meillä oli tehtävänä koristaa kasa ruukkukukkia myymälään myyntiä varten seuraavan viikon pääsiäistä varten. Toimeksi siis. Aika joutuisasti saivat ruukut uudet vaatteet ja korit ylleen.

Muuten viimeisellä viikolla kokeiltiin vähän uudenlaisia tekniikoita, siis sellaisia, joita ei oltu vielä kokeiltu. Vaikka paljon on toki vieläkin sellaista, joista ei ole ollut puhettakaan.
 
Ensin teimme asetelman ruukkuun. Asetelman tuli olla radiaalinen, mutta niin, että kasvupiste olikin astian alapuolella sen sijaan, että se olisi tyypillisesti ollut astian sisällä. Värimaailman piti sopia astian väriin ja työ sai olla vähän läpinäkyvä.

Sienitekniikka alkaa olla kivasti hallinnassa. Tässä ei ollut mitään ongelmaa ja sain kiitosta värivalinnoistani.

Saimme myös kokeilla asetelmatekniikkaa, jossa maljakon sisään tehtiin alumiinilangasta ikään kuin kehikko, mihin materiaalit pistettiin. Puhe oli myös mikado-tikkujen käytöstä. Tämän tein aika pikaisesti, kun sain pajunkissoista idean tehdä vähän modernimman pääsiäisteemaisen asetelman pajunoksista ja keltaisista neilikoista, jotka yhdistin mikadoilla lävistämällä. Asetelman piti olla lineaarinen, mikä nyt meni kevyesti metsään, kun tikut vetivät neilikat väkisin vähän vinoon. Käyttökelpoinen idea kuitenkin.

Seuraava työ oli ehkä jopa suosikkini koko vuonna. Teimme asetelman laakeaan astiaan sienitekniikalla. Sieni kiinnitettiin pohjaan sienipidikkeellä, joka oli kiinni fix-massalla. Tuli nekin tutuiksi. Mikäs siinä täyttäessä kulhoa kukilla. Saatavilla oli ihanan keväisen värisiä kukkia ja tästä tulikin aika hempeä, mutta raikas kuitenkin. Upeita asetelmia saa siis näinkin, vaikka korkeutta ei paljoa tulisikaan.

Saman työn voi tehdä myös toisin. Jonna oli ottanut merellisen ja väljemmän tyylin. Hillityn tyylikästä. 

Seuraava työ olikin jo todella erilainen. Kokeilimme kehikkokimppuja, jotka sai tehdä viuhkaksi, ympyräksi, sydämeksi tai miksi nyt keksikin. Nämä kimput ovat hyvin näyttäviä esimerkiksi ojennettaviksi kimpuiksi, mutta niihin ei mene paljoa materiaalia.
Tekniikassa siis tehdään ensin kimpulle kehikko, joka voi olla tehty mistä vain soveltuvasta, esimerkiksi pajun oksista tai alumiinilangasta. Me käytimme kanaverkkoa, joka täytetään esimerkiksi meriheinällä, sisalilla tai sammalella, joka samalla naamioi kanaverkkoa. Sitten kukat pistellään koristellusta kehikosta läpi. Kukkien tulee olla aika jäykkävartisia ja niiden lisäksi on hyvä käyttää esimerkiksi mikado-tikkuja tanakoittamaan rakennetta. Kun materiaalit ovat paikoillaan, kootaan varret ja tikut spiraaliin ja sidotaan tiukasti kiinni.

Opettajan kehikko täytettiin naavatillandsialla eli ilmakasvilla.

Itse lähdin dramaattisen tummien ruusujen inspiroimana tekemään hieman synkemmän puoleista, itämaishenkistä viuhkaa. Muuten tekeminen onnistui ihan hyvin, mutta ruusuissa oli niin ohuet varret, että ne eivät tahtoneet pysyä suorassa. Vahvistin rakennelmaa siis vähän pajun oksilla opettajan vinkistä. Se auttoi vähän, mutta jälkiviisaana olisin voinut jättää yhden tai kaksi ruusua pois, niin työ olisi ollut tukevampi, mutta silti näyttävä. Tämä olisi sopinut vaikka goottimorsiamelle kimpuksi.

Tässä esimerkki siitä, millainen on vastaavalla tekniikalla tehty pyöreä työ. Tekijää en muista.

Sitten kokeilimme vielä muoto-asetelmaa. Ideana on täyttää sieni niin, että sen muoto ei katoa. Sitä olisi hyvä jopa korostaa materiaaleilla. Sientä ei tarvitse välttämättä peittää kokonaan vihreillä, vaan sen voi täyttää vaikkapa pienillä kukilla.

Tässä oli opettaja Helin esimerkki aiheesta. Eukalyptuksen lehdet näyttävät todella kauniilta näinkin käytettynä.















Halusin kokeilla peittää sienen mukavan tanakoilla ja kiiltävillä muratinlehdillä. Se näyttikin aika hyvältä. Kukkien kohdalla pidättelin itseäni, etten päästäisi runsauden tautiani taas valloilleen. Muratin oksan keitaisin vielä sydämen muotoa myötäilemään. Tästä tulikin aika kiva näin hillittynä.

Lähiviikko 6, osa 4 - Morsiuskimppu omin varsin

Viimeisenä morsiussidonnan tunneilla teimme kimpun omin varsin, mikä tällä hetkellä varsin suosittu kimpputyyppi morsianten keskuudessa. Kimppua ei siis tehdä spiraaliin vaan varret tulevat suoraan. Kimpun profiili voi olla pyöreä tai laskeutuva, mutta siinä on huomioitava se, miten kukka itse käyttäytyy. Laskeutuvaa kimppua ei voi tehdä tällä tekniikalla jäykkävartisista kukista vaan valua osa täytyy muodostaa pitkistä laskeutuvista kasveista.

Kun kimppua kootaan keskuskukan ympärille, pitää materiaaleja hiukan taivuttaa, mitä pidemmälle reunoja kohti edetään. Tämän vuoksi jäykkien ja helposti katkeavien materiaalien kanssa täytyy olla varovainen. Joitain materiaaleja saa taipumaan paremmin, kun niitä hiukan lämmittää käsissä.
Koska varret jäävät näkyviin, ne siistitään todella siisteiksi. Se osa, josta kimppua kannetaan, päällystetään ensin kukkateipillä ja sitten koristellaan esimerkiksi nauhalla.













Itse lähdin tekemään keväistä kimppua, sillä valikoimissa oli ihania kevään kukkia, kuten helmililjaa ja tasetteja eli sarjanarsisseja. Pääkukkana oli valkoinen ruusu ja keveyttä ja metsäisyyttä mukaan toi lempikukkani vahakukka ja hienohelma. Apinaruohosta tein muutaman lenkin erityisyksityiskohdaksi.

Tämä oli suosikkini viikon kimpuista. Tekeminen on jokseenkin vaivatonta, kunhan idean saa ja onnistuinkin saamaan kimppuun kivan kevättunnelman.